week 20 - The. Final Countdown

Viime tekstistä onkin vierähtänyt aikaa! Itävallan reissun jälkeen olen ehtinyt jo pääsiäisen aikaan vierähtämään kotosalla, e toimimaan paikallisoppaana vastavierailulle tulleille vanhemmilleni, ja yleisestikin kaikkea on tapahtunut, joten listaan tähän kuluneiden kuukausien pääkohdat. Nyt onkin hyvä istua sisällä näytön ääressä, kun vettä sataa vaatimattomasti vasta kolmatta viikkoa putkeen. Hip hei, kesä, olihan susta huhtikuun aikana kiva nauttiakin.

KOEVIIKOT:

Onneksi koeviikkojen jälkeen pääsi
sentään nauttimaan hyvistä
keleistä.

Ikävimmästä osuudesta on helppo aloittaa, ja edetä mukavampia osuuksia kohti. Lähes heti pääsiäisen vietosta palailtuani ensimmäisen opintojakson koeviikot odottivat minua vastassa. Kahden viikon ajalle on ripoteltu kaikki ensimmäisen kevätjakson puolikkaan tentit, ja tenttiajat vaihtelivat aamu yhdeksästä iltapäivälle aina neljään saakka.

Tenttien sisällöt vaihtelivat Suomen tyylistä aika hurjasti - sen sijaan, että kokeissa oltaisiin testattu opiskelijan osaamista suuremmista, yleistetyistä kokonaisuuksista, saattoi tentistä löytyä kysymyksiä perustuen täysin yksittäisiin, lähes irrallisilta vaikuttaviin artikkeleihin ja luennoitsijan luennolla osoitettuun esimerkkiin, tai asioihin, jotka oli kurssikirjassa sivuttu joten kuten, muttei luennoilla yhtään. Paikalliset kuitenkin kompensoivat huonoja tenttaustaitojaan tarjoamalla kokeisiin menijöille kahvia, ja kulkemassa koko kokeen ajan täytellen kahvikuppeja ja tarjoten vettä.

Se, miten nämä kokeet menivät, on edelleenkin mysteeri - luvattu kahden viikon odotusaika kun on tähän mennessä venynyt jo n. kuuteen viikkoon. Odotusta ei yhtään helpota se, että kokeissa on yksi ainoa mahdollinen uusintakerta - joka mukavasti sijoittuu suoraan toisen kevätjakson puolikkaan tenttiviikon päälle.

Mutta näistä tunnelmista onkin hyvä edetä mukavampia asioita kohti.

OPISKELIJAJUOKSUT JA EUROOPAN SUURIMMAT OPISKELIJAJUHLAT:

Huhtikuun lopuilla elettiin juhlarikkaita aikoja, vaikkei täällä vappua juhlistetakaan. Kuningattaren syntymäpäiviä odotettaessa tapahtumia löytyi kampukselta melkein joka päivä, mutta juhlia edeltänyt viikonloppu oli se, jolloin Twente tavallisesti räjäyttää koko potin, ja järjestää Euroopan suurimmat kampusjuhlat.

Photo by Cissi

Olin tietoinen, että juhlat olivat tulossa, mutten tajunnut, kuinka ISOT juhlat tulisivat todellisuudessa olemaan. Juhlia edeltävänä päivänä kauppaan pyöräillessäni meinasin ämmistykseltäni suunnata pyörälläni suoraan ojaan - jokainen tavallisesti vapaana ollut viheralue oli muutettu telttamereksi ja tunnelma oli ulkopopituksineen kuin suoraan festarialueelta. Kampuskauppa oli täynnä täysin tuntemattomia kasvoja, virallisen näköiset opiskelijat kiskoivat bannereita rakennuksien väliin ja asettelivat juhlakohtaisia opasteita kampuksen tavallisten kylttien ohelle. Kaupassa hyllyt ammottivat valmisruokien ja muun suoraan syötävän eväistön kohdilla suhteellisen onttona, ja kaupan kaikki kassat olivat ensimmäistä kertaa opiskelujeni aikana samanaikaisesti auki. Illalla kampusbaariimmekin oli avattu ulkolava omalla dj:illään, ja parvekkeelta löytyi oma myyntipisteensä, ja toista kertaa täällä oloni aikana jouduin jonottamaan Vesting'sin tiskille - niin täynnä olivat sekä baarin sisä- että ulkopuoli.

Photo by Cissi

Mutta vasta lauantaina itse meno lähti käyntiin. Aamusta opiskelijat ympäri Alankomaita lähtivät tiimeittäin juoksemaan läpi Alankomaiden, jokaisen opiskelijan oma juoksuosuus muodostuen 6-9 km matkasta. Juho juoksi reippaana poikana 9km aamutuimaan pienessä darrassa, lähdettyään bussilla liikenteeseen kampusalueelta jo niihin aikoihin, kun osa sakista vielä valuskeli Vesting'siltä yöpuulle. Muiden reippaillessa me kampukselle jääneet sen sijaan nautimme kesäkeleistä ja elämästä odotellen grand finalea - tiimien viimeisten juoksijoiden maaliviivan ylitystä ja siitä seuraavaa bileiden alkamista. Ystävämme, kiinalainen Jhon Jhon juoksi meidän yliopistomme tiimin finaalipätkän meidän ottaessa häntä maaliviivalla raikkaan ohrapirtelön kanssa vastaan. Tarjottu palautusjuoma kelpasi, ja siirryimme porukalla odottamaan, että muu juhlakansa valuisi tapahtuma-alueelle, ja polkaisisi juhlat käyntiin.

Sitä ei tarvinnutkaan odottaa kuin pari tuntia, ja koko kampuskeskus oli muutettu erillisiksi esiintymislavoiksi, lavojen välimatkat täytetty myyntikojuille, jossa tarjonta vaihtui virvokkeista ruokaan, ja krääsästä rahanvaihtopisteisiin - tapahtuma kun oli niin suuri, että kaikki maksaminen oli muutettu polettipohjaiseksi, joten kaikki käteinen piti ensin kojuilla muuttaa poleteiksi, ennen kuin mistään muualta sai mitään. Koimme kampukselle pystytetyn telttalavan puolella hollantilaisen bilekulttuurin miinuspuolen, kun natiivit opiskelijat alkoivat juhlimaan heittämällä tuoppinsa ilmaan - sisältöineen päivineen. Muutamaa tanssittua tuntia myöhemmin olimmekin kaikki saaneet kunnon kaljakylvyn, joka myöhemmin kävi omalle kohdalleni kohtalokkaaksi.

Se, montako osallistujaa paikanpäällä oli, on hämärässä, mutta aiempina vuosina paikalla arvioitiin olleen n. 40 000 osallistujas, että kyllä meitä ainakin riitti.

KUNINGATTAREN SYNTYMÄPÄIVÄ (JA VALLANVAIHTO)

30.4 jokainen hollantilainen vetää oranssit kuteet päälleen ja suunnistaa kaduille juhlistamaan kuningattaren syntymäpäivää. Kyseessä on valtakunnan suurimmat juhlat, joiden vuoksi mekin juhlimme jo edeltävällä viikolla. Kampusfestareiden kaljakylvyn jäljiltä onnistuin kuitenkin kotimatkalla palelluttamaan itseni, joten oma juhlintani tapahtui myötähengessä kuumeen kourissa sängyn pohjalta. Kuva onkin sen vuoksi siepattu kavereiltani, jotka suuntasivat juhlistamaan väistyvän vallanpitäjän juhlapäivää pääkaupunkiseudulle.

Photo by Cissi

Koska minulla ei ole jakaa hauskoja kertomuksia tuolta päivältä (ellei kuumeisia seikkailujani omassa kämpässäni lasketa, kuten että onnistuin kävelemään/kaatumaan pääedellä patteriin), kerron sen sijaan hieman paikallisen vapun historiaa: Alankomaiden ensimmäisen kuningasperheen nimi oli Oranje (oranssi), josta juontuu maan juhlaväri. 30.4 oli ensimmäisen kuningattaren syntymäpäivä, jonka vuoksi naisvallitsijan juhlapäivää juhlistetaan aina samana päivänä. Seuraavana vuonna juhlapäivä kulkeekin nimellä kuninkaan päivä, kun Beatrixin poika tämän vuoden juhlapäivänä vaihtui valtaan, ja juhlapäivä vaihtuu 27.4. Toisin kuin Suomen vapussa, kuningattaren/kuninkaan päivälle ei ole mitään tyypillistä herkkua, kuten vappumunkit ja -sima. Toreilta löytyy tavallista helpommin erästä kalanaposteltavaa (josta en voi tarkemmin kertoa, koska missasin sen), jota on erityisesti tapana syödä tuolloin, mutta kukaan paikallinen ei miellä sitä päivän edustusherkuksi. Amsterdamin reissaajatkaan eivät olleet tohtineet kyseistä jerkkua maistaa, vaan livat suosiolla ravinneet itsensä reissussa perinteisellä roskaruualla.

MONIKANSALLISUUS KAMPUKSELLA

Kampus, joka on asukaskooltaan melkein samaa luokkaa kuin Ii, on kuin pieni kylä itsessään - harvinaisen monikansallinen sellainen. Opiskelijoiden joukosta kun löytyy puolivuotisten vaihto-opiskelijoiden ohella täysaikaisesti opiskelevia ulkonaalaisia, sekä tutkariopiskelijoita, joten ei ole ihmekään, ettei piireihin ole sattunut lähes yhtään hollantilaista tuttua.

Mutta kulttuuririkkaus ei kyllä ole yhtään haitaksi: pääsimme jonkin aikaa sitten juhlistamaan Intialaista värien juhlaa, Holia, sankoin joukoin, ja nauttimaan sen jälkeen myös intialaisesta ruuasta, kun intialaisten opiskelijoiden oma ainejärjestö järjesti vuotuisen juhlapäivän kampusalueella. Jos holi on vieras käsite (ilman alko- etuliitettä) niin pikainen tiivistelmä - intialaiset juhlivat joka kevät kesän ja kukinnan alkua tavallisesti kasveista kuivatetuista ja jauhetuista väreillä, joita heitellään ympäriinsä, tarkoituksena värjätä jokainen osallistuja yhtä räikeäksi, kuin alkanut kukinta. Joten luvassa oli väripesu, ja auringonpaisteessa lähes kaksituntia jatkuneen värisodan jälkeen olikin jokainen osallistuja melkein sentin paksuisen värikerroksen peitossa. Kotimatkalla oli asiasta tietämättömillä vastaantulijoilla ihmettelemistä osallistujien ulkoasuista, ja jos tapahtuma itsessään ei olisi ollut hyvä, olisivat vastaantulijoiden ilmeet pelkästään olleet osallistumisen väärti.

NIJMEGEN - ALANKOMAIDEN VANHIN KAUPUNKI

Toimiessani vanhemmilleni oppaana päätin tietysti viedä heidät paikkaan, josta en itsekään tiennyt pätkän vertaa, kuin kunnon opas konsanaan. Reissu oli kuitenkin sen väärti - kaupunki oli sekoitus vanhaa, vielä vanhempaa, ja uusinta uutta, ja jopa täysin vieriviereen rakennettujen rakennuksienkin välillä saattoi nähdä vuosisatojen erot. Nijmegen on ehkäpä ainoa kaupunki Alankomaissa, josta löytyy myös Rooman valtakunnan raunioita, mutta keskityimme historian seurannan sijaan nauttimaan kaupungin yleisesti miellyttävästä ilmapiiristä, sekä sen epäalankomaalaisesta mäkisyydestä.


FESTARIT JA PYHÄPÄIVÄT

Alankomaalaiset todellakin tykkäävät touhuta ja järjestää - kuningattaren päivän jälkeen on kampuksella ehtinyt jo olemaan kaksi kokopäivän mittaista ulkoilmatapahtumaa dj-setteineen ja kaljatelttoineen.  Tämän lisäksi olemme opiskelujenkin ohella viettäneet pyhiä, joille en edes tiedä suomalaista vastinetta. Oma viimeaikaisin kosketukseni näihin yllätyspyhiin on tämän viikon maanantailta,kun lähdin tyhjän jääkaapin innoittamana kohti kauppaa vain huomatakseni, että kaikki kaupat ovat kiinni "Valkoisen maanantain" vuoksi. Nälkäisenä, n. 4 km poljettuani myöhemmin päädyin ravintolaan, joka oli pyhänäkin auki. Tietenkin tällä onnen potkulla piti olla hintansa, kun kohdalle sattui pelkästään hollantia puhuva tarjoilija, ja "pääsin" siten kertaamaan enemmän kuin ruostunutta hollantiani, mutta sain kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten sen verran hyvin kieleni kohdilleen, että eteeni ilmestyi juuri sitä, mitä toivoinkin. Loppuilta menikin laskiessa nälkäisenä tunteja tähän päivään ja kauppojen aukeamiseen.

Tapahtumia varjosti syntisen hyvä keli,
joka piti juhlijat teltan aurinkoisemmalla puolen.

Mutta ei tänne yleisesti tämän kummempia. Aika kuluu järkyttävän nopsaan, ja final countdown Suomen maaperälle palaamiseen onkin alkanut lähes varkain. N. 6 viikon päästä pitäisi tassujen alla ollakin jo tuttu Suomen tuntu, mutta se, mikä leveysaste Suomea, on vielä vähän mietinnän alla.







Tänäiltana kuitenkin sysään moiset mietinnät mielestäni, kun suuntaan jo lähes perinteiseen tapaan Vesting'sin Thirsty Tuesdayhin nauttimaan 75 sentin olusia. Tot ziens!

Täällä muuten tykätään juhlien
yhteyksissä poltella sohvia, ja
minäkin pääsin kokeilemaan kyseistä
perinnettä.
Sisäinen Paulini riemuitsini.

Kattokissa Castielista on tullut jokaviikkoinen
vieras, joka nykyisin viihtyy jo
pidempiäkin aikoja kylässä.