KOEVIIKOT:
Onneksi koeviikkojen jälkeen pääsi sentään nauttimaan hyvistä keleistä. |
Tenttien sisällöt vaihtelivat Suomen tyylistä aika hurjasti - sen sijaan, että kokeissa oltaisiin testattu opiskelijan osaamista suuremmista, yleistetyistä kokonaisuuksista, saattoi tentistä löytyä kysymyksiä perustuen täysin yksittäisiin, lähes irrallisilta vaikuttaviin artikkeleihin ja luennoitsijan luennolla osoitettuun esimerkkiin, tai asioihin, jotka oli kurssikirjassa sivuttu joten kuten, muttei luennoilla yhtään. Paikalliset kuitenkin kompensoivat huonoja tenttaustaitojaan tarjoamalla kokeisiin menijöille kahvia, ja kulkemassa koko kokeen ajan täytellen kahvikuppeja ja tarjoten vettä.
Se, miten nämä kokeet menivät, on edelleenkin mysteeri - luvattu kahden viikon odotusaika kun on tähän mennessä venynyt jo n. kuuteen viikkoon. Odotusta ei yhtään helpota se, että kokeissa on yksi ainoa mahdollinen uusintakerta - joka mukavasti sijoittuu suoraan toisen kevätjakson puolikkaan tenttiviikon päälle.
Mutta näistä tunnelmista onkin hyvä edetä mukavampia asioita kohti.
OPISKELIJAJUOKSUT JA EUROOPAN SUURIMMAT OPISKELIJAJUHLAT:
Huhtikuun lopuilla elettiin juhlarikkaita aikoja, vaikkei täällä vappua juhlistetakaan. Kuningattaren syntymäpäiviä odotettaessa tapahtumia löytyi kampukselta melkein joka päivä, mutta juhlia edeltänyt viikonloppu oli se, jolloin Twente tavallisesti räjäyttää koko potin, ja järjestää Euroopan suurimmat kampusjuhlat.
Photo by Cissi |
Photo by Cissi |
Sitä ei tarvinnutkaan odottaa kuin pari tuntia, ja koko kampuskeskus oli muutettu erillisiksi esiintymislavoiksi, lavojen välimatkat täytetty myyntikojuille, jossa tarjonta vaihtui virvokkeista ruokaan, ja krääsästä rahanvaihtopisteisiin - tapahtuma kun oli niin suuri, että kaikki maksaminen oli muutettu polettipohjaiseksi, joten kaikki käteinen piti ensin kojuilla muuttaa poleteiksi, ennen kuin mistään muualta sai mitään. Koimme kampukselle pystytetyn telttalavan puolella hollantilaisen bilekulttuurin miinuspuolen, kun natiivit opiskelijat alkoivat juhlimaan heittämällä tuoppinsa ilmaan - sisältöineen päivineen. Muutamaa tanssittua tuntia myöhemmin olimmekin kaikki saaneet kunnon kaljakylvyn, joka myöhemmin kävi omalle kohdalleni kohtalokkaaksi.
Se, montako osallistujaa paikanpäällä oli, on hämärässä, mutta aiempina vuosina paikalla arvioitiin olleen n. 40 000 osallistujas, että kyllä meitä ainakin riitti.
KUNINGATTAREN SYNTYMÄPÄIVÄ (JA VALLANVAIHTO)
30.4 jokainen hollantilainen vetää oranssit kuteet päälleen ja suunnistaa kaduille juhlistamaan kuningattaren syntymäpäivää. Kyseessä on valtakunnan suurimmat juhlat, joiden vuoksi mekin juhlimme jo edeltävällä viikolla. Kampusfestareiden kaljakylvyn jäljiltä onnistuin kuitenkin kotimatkalla palelluttamaan itseni, joten oma juhlintani tapahtui myötähengessä kuumeen kourissa sängyn pohjalta. Kuva onkin sen vuoksi siepattu kavereiltani, jotka suuntasivat juhlistamaan väistyvän vallanpitäjän juhlapäivää pääkaupunkiseudulle.
Photo by Cissi |
MONIKANSALLISUUS KAMPUKSELLA
Kampus, joka on asukaskooltaan melkein samaa luokkaa kuin Ii, on kuin pieni kylä itsessään - harvinaisen monikansallinen sellainen. Opiskelijoiden joukosta kun löytyy puolivuotisten vaihto-opiskelijoiden ohella täysaikaisesti opiskelevia ulkonaalaisia, sekä tutkariopiskelijoita, joten ei ole ihmekään, ettei piireihin ole sattunut lähes yhtään hollantilaista tuttua.
Mutta kulttuuririkkaus ei kyllä ole yhtään haitaksi: pääsimme jonkin aikaa sitten juhlistamaan Intialaista värien juhlaa, Holia, sankoin joukoin, ja nauttimaan sen jälkeen myös intialaisesta ruuasta, kun intialaisten opiskelijoiden oma ainejärjestö järjesti vuotuisen juhlapäivän kampusalueella. Jos holi on vieras käsite (ilman alko- etuliitettä) niin pikainen tiivistelmä - intialaiset juhlivat joka kevät kesän ja kukinnan alkua tavallisesti kasveista kuivatetuista ja jauhetuista väreillä, joita heitellään ympäriinsä, tarkoituksena värjätä jokainen osallistuja yhtä räikeäksi, kuin alkanut kukinta. Joten luvassa oli väripesu, ja auringonpaisteessa lähes kaksituntia jatkuneen värisodan jälkeen olikin jokainen osallistuja melkein sentin paksuisen värikerroksen peitossa. Kotimatkalla oli asiasta tietämättömillä vastaantulijoilla ihmettelemistä osallistujien ulkoasuista, ja jos tapahtuma itsessään ei olisi ollut hyvä, olisivat vastaantulijoiden ilmeet pelkästään olleet osallistumisen väärti.
NIJMEGEN - ALANKOMAIDEN VANHIN KAUPUNKI
Toimiessani vanhemmilleni oppaana päätin tietysti viedä heidät paikkaan, josta en itsekään tiennyt pätkän vertaa, kuin kunnon opas konsanaan. Reissu oli kuitenkin sen väärti - kaupunki oli sekoitus vanhaa, vielä vanhempaa, ja uusinta uutta, ja jopa täysin vieriviereen rakennettujen rakennuksienkin välillä saattoi nähdä vuosisatojen erot. Nijmegen on ehkäpä ainoa kaupunki Alankomaissa, josta löytyy myös Rooman valtakunnan raunioita, mutta keskityimme historian seurannan sijaan nauttimaan kaupungin yleisesti miellyttävästä ilmapiiristä, sekä sen epäalankomaalaisesta mäkisyydestä.
FESTARIT JA PYHÄPÄIVÄT
Alankomaalaiset todellakin tykkäävät touhuta ja järjestää - kuningattaren päivän jälkeen on kampuksella ehtinyt jo olemaan kaksi kokopäivän mittaista ulkoilmatapahtumaa dj-setteineen ja kaljatelttoineen. Tämän lisäksi olemme opiskelujenkin ohella viettäneet pyhiä, joille en edes tiedä suomalaista vastinetta. Oma viimeaikaisin kosketukseni näihin yllätyspyhiin on tämän viikon maanantailta,kun lähdin tyhjän jääkaapin innoittamana kohti kauppaa vain huomatakseni, että kaikki kaupat ovat kiinni "Valkoisen maanantain" vuoksi. Nälkäisenä, n. 4 km poljettuani myöhemmin päädyin ravintolaan, joka oli pyhänäkin auki. Tietenkin tällä onnen potkulla piti olla hintansa, kun kohdalle sattui pelkästään hollantia puhuva tarjoilija, ja "pääsin" siten kertaamaan enemmän kuin ruostunutta hollantiani, mutta sain kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten sen verran hyvin kieleni kohdilleen, että eteeni ilmestyi juuri sitä, mitä toivoinkin. Loppuilta menikin laskiessa nälkäisenä tunteja tähän päivään ja kauppojen aukeamiseen.
Tapahtumia varjosti syntisen hyvä keli, joka piti juhlijat teltan aurinkoisemmalla puolen. |
Tänäiltana kuitenkin sysään moiset mietinnät mielestäni, kun suuntaan jo lähes perinteiseen tapaan Vesting'sin Thirsty Tuesdayhin nauttimaan 75 sentin olusia. Tot ziens!
Täällä muuten tykätään juhlien yhteyksissä poltella sohvia, ja minäkin pääsin kokeilemaan kyseistä perinnettä. Sisäinen Paulini riemuitsini. |
Kattokissa Castielista on tullut jokaviikkoinen vieras, joka nykyisin viihtyy jo pidempiäkin aikoja kylässä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti