Week 5 - Back to the 90's

Viides viikko meni taas vaihteeksi joutuin, ja ensimmäisistä luennoistakin selvittiin (suhteellisen) kunniallisesti. Selvisi myöskin sen verran, ettei täällä onneksi ole joka luennon jälkeen tapana antaa aplodeja luennoitsijalle, ja ettei edes puolen viikon tutkinnan jälkeen tämän yliopiston kurssivaraus/-seuranta/-työtilajärjestelmät ole yhtään sen helpompia, kuin ne ensi näkemältäkään vaikuttivat.

Tiistaisin ei ensimmäisen vaihtopuoliskoni aikana minulla tavallisesti ole edes luentoja, mutta tämän viikon tiistaina aamu lähti käyntiin jälleen vaihtoinfolla, jossa aiemmasta luuloistani huolimatta ei tarjottukaan aamiasta/lounasta. Onneksi loppupäivä kuitenkin meni leppoisasti luennoitta, jolloin oli hyvin aikaa taiteilla ruokaa kämpilläkin. Sää oli jälleen sellaisella tuulella, ettei se osannut päättää, miten päin se olisi, kun päivä lähti kirkkaalla ja suhteellisen lämpimällä kelillä käyntiin, vaihtui sateeksi ja takaisin kirkkaaksi ennen kuin se päätti vetää taivaan pilveen ja heittää räntää. Säästä huolimatta päätimme suunnata poikien kanssa vähän ottamaan kampuksen kentille tuntumaa palloiluun, ja kävimmekin kelin vähän laannuttua potkimassa jalkapalloa, ennen kuin suuntasimme illasta Iesn:n vaihtareille järjestämälle keilausreissulle läheiselle keilaradalle. Itse jouduin käteni vuoksi pysyttelemään itse keilauksesta sivummalla, mitä nyt kerran kävin vasurilla kiskomassa, mutta sitäkin kovemmin olin hengessä mukana ja kannustamassa muita. Ilta vierähti pikaisesti, ja seuraavaksi palattiinkin testaaman kampuksen omaa baaria toistamiseen "Thirsty Tuesdayhin", jossa kalja oli ehkä hieman liiankin edullista suhteessa siihen, että ensimmäinen luento keskiviikkoaamuna oli jo 10:45.

Kampuksen suunnittelijat ovat todellakin tykänneet
käyttää vettä sisäpihojen koristuselementtinä.
Näkymä matkalta luentosaleille.

Keskiviikkona kuitenkin luennoille selvittiin, ja omaksi onnekseni jokanen luento on jaettu kahteen osaan, jolloin ensimmäisen 45 minuutin jälkeen luentoon kuuluu 15 min tauko, jonka aikana pääsin tankkaamaan luentosalin viereisestä kahvilasta jonkin muotoista voinnin loiventavaa, ja jaksoin taas toisen puoliskon luennosta olla hereillä. Toinen keskiviikon luento alkoikin onneksi melkein heti ensimmäisen perään, ja oli vain puolikas, eli 45 min luento, jolloin viikonloppu pääsi alkamaan jo lähempänä kahta. Loppu keskiviikko tuli kuitenkin pyhitettyä sen kummemmitta touhuilematta ihan vain oman voinnin parantamiseen, mielessään se opetus edelliseltä päivältä, että ne shottirallien harrastamiset olisi voinut jättää ihan vain Suomen maaperälle.

Tunnelmia Vestingsistä.

Torstaina oli luvassa Vestingbarin paluu, kun kampuksen oman baarin lavalle oli kolme paikallista rockbändiä suuntaamassa esittelemään taitojaan. Espanjalaisen kielikurssilaisen ystäväni Alberton kanssa päätimme suunnata baarien tarjoamaan pelkkään pop-musiikkiin kyllästyneenä kuuntelemaan, minkälaista musiikkia paikallisilla on muuten tarjota. Ja hyvää musiikkia oli! Laadusta positiivisesti yllättyneenä aika kuluikin yllättävän nopeaa, ja suunniteltu klo: 00:00 kotiutuminen siirtyikin lähemmäs kolmea, kun seuraan liittyi yllättäen myös Elõd, Geri, Cem ja muita kielikurssin ajalta tutuiksi tulleita kasvoja. Jälleen sai todeta, kuinka pieni maa Alankomaat ovatkaan, kun naapurini kaveri hänen toisessa kaupungissa käymältä kielikurssilta sattui olemaan Elõdin kaveri hänen kotimaastaan, ja sainkin sitten reissulta terkkuja vietäväksi takaisin.

Paikallisesta kaupungintalosta tuli kummasti
mieleen Jykylän matkakeskus.

Perjantaina oli aika hankkia passit takaisin. Hollantilaiset tykkäävät paperitöistään, ja nyt kolmannen mutkan jälkeen saimme vihdoinkin sunnuntaina luovuttamamme passit takaisin, ja olimme virallisesti kaupungin kirjoilla. Sen kunniaksi suuntasimmekin suomalaisella edustustiimillä keskustaan seikkailemaan sen suuremmitta päämäärittä, ja reissusta tarttuikin taas vaihteeksi jotain täysin turhanpäiväistä. Rauhallinen koti-ilta mielessäni suuntasin keskustalta kämpille, kun sinne päästyäni sain ruotsalaiselta vaihtarilta Cecilialta viestin, jossa oli luvassa oluenmaistelua ja leffan katselua hänen kämpillään porukalla. Eikait siinä sitten muuta, kuin laittaa kamppeet uusiksi ja suunnata toiselle puolelle kampusta. Ilta menikin siinä leppoisasti skandinaavisella edustusporukalla, eli vanhalla suomi-ruotsi -tiimillä, ja sain vihdoinkin samalla katsottua watch-listilläni olleen "The Intouchables" -leffan. Samassa saatiin juonittua kasaan suunnitelma

Siitä, mitä varten tämä rakennelma on kohonnut
kampukselle, ei olut mitään tietoa kenelläkään
siitä utelemaltani opiskelijalla - kuulemma nederlanderit
vain tykkäävät tapahtumien järjestämisestä, joten luvassa
saattaa olla jonkinlaiset yllärikekkerit.
 Ilmaista ruokaa toivoessa... 

lauantaille, jolloin kokoonnuimme taas vaihteeksi Cecilialle kokkailemaan lähes samalla porukalla tortilloja. Andreaksen ystävä Martin Eindhovenista päätti liittyä seuraamme, ja huonon nimimuistini vuoksi mr. Freemaniksi duppaamani mies olikin mukava lisä jo muutenkin äänekkääseen porukkaamme, joka tuli esille suomi-ruotsi pelisääntösekoituksella pelaamassamme juomapelissä, johon lisäksi seuraamme liittyi italialainen tuttavuutemme Luca. Peliä ei yhtään helpottanut se, että italialainen ystävämme heitti peliin "Buffalo" -säännön, eli väärällä kädellä juodessaan koko putelo oli tyhjennettävä kerralla, eikä kaljattomuuttakaan voinut käyttää tekosyynä, kun Cecilian naapurissa asuva Sjoerd oli lastannut huoneeseensa usemman korillisen paikallista olutta. Andreas, joka oli tullut ruotsista vanhempiensa kyydillä, oli onnistunut tuomaan dj-vehkeensä mukaan, joten musiikkiakin oli tarjolla koko illan pelailujen ajan. Kaikkea kuitenkin aikansa, ja lähempänä puoltayötä valuimme viimein keskustan pintaan ja sen yöelämään, mielessämme vain yksi tavoite - minne tahansa muualle kuin Paddy'siin. Niinhän siinä kuitenkin taas kävi, että kaikki muut paikat olivat vielä puolilta öin niin tyhjillään, että ennen pitkää olimme takaisin Paddy'sin tanssilattialla, missä törmäsimme käytännössä kaikkiin vaihtareiden Kick-In tapahtumasta tutuiksi tulleisiin kasvoihin. Lähtö Paddy'sista tuli kuitenkin piakkoin, kun ilmoille kajahti ennen pitkää jokaviikkoisesta soitosta löytyvä "Candy Shop", jonka Andreas oli jokaisella aiemmallakin kerralla jo manannut alimpaan helvettiin. Ja vaihto kannatti - viereisestä klubissa kun jaettiin ilmaisia shotteja muutaman mimmin ja Mr. Bluen ja Mr. Green serkun, Mr. Redin toimesta. Kyseisestä herrasta oli tarkoitus napata kuvakin todisteeksi, mutta valitettavasti mr. Red oli niin kiireinen, ettei hän pysynyt yhdellä paikalla tarpeeksi pitkään tätä suoritusta varten, jolloin tyydyimme vain nauttimaan ilmaisista shoteista. Kohta kuitenkin uuden paikankin, Aspenin, tanssilattiaa viihdyttämään kajahti tuo Andreaksen vanha suosikki 50 centiltä, ja paikka meni jälleen vaihtoon. Uusi klubi oli vielä huikeampi tuttavuus - kaikki tilat oli koristeltu muistuttamaan alppimajaa, juomat oli edullisia ja alakerrassa oli liikkuva tanssilattia, as in, iso pyöreä osa lattiaa, joka oli samassa tasossa muun lattian kanssa ja pyöri. Kuitenkin ennen pitkää Zozonkaan tanssilattia ei jaksanut pitää meitä enää kaupungissa, kun kellokin lähestyä jo valomerkkiä, ja Zozonkin DJ:t soittivat pelkästään kappaleita, joita itsellä tuli viimeksi kuunneltua ala-asteiden diskoissa. "What is this, it's like 'Back to the 90's' or something!" totesikin yksi ruotsalaisista, enkä voinut olla enempää samaa mieltä. Se, onko tämä menneisyyteen musiikillisesti jämähtäminen ongelma pelkästään näin Saksan rajalla, vai onko samaa ongelmaa ilmassa myös pääkaupunkiseudulla päätimmekin lähteä testaamaan tulevalla syyslomallamme viikonloppureissulla Damiin.

Sunnuntaina oli taas suomalaiselle koettelemuksia alankomaisista aikatauluista, kun jokainen pizzeria avasi ovensa vasta neljältä. Suomalaisen naapurimme kanssa kun nälkä iski jo hieman jälkeen kahden, ja asiaa selviteltyämme saimme selvää, että pizza oli mahdollista tilata heti - mutta sen valmistus alkaisi vasta neljältä. Tästä musertumatta pistimme pizzat tilaukseen hienon hollannin kielitaitoni avustuksella (a.k.a google-translate oli todella hyödyllinen kapistus), ja jäimme odottelemaan pizzojamme. N. 2 tunnin odotuksen jälkeen saimmekin vihdoin pizzamme kotiovelle kuljetettuna, mutta tästä yrityksestä viisastuneena päätin, että pizzat olisi melkeinpä järkevämpi tehdä tästä lähtien itse - yksi pizza kun maksaa täällä n. 13€ kpl, vaikka tällä kertaa saimmekin onneksi kaksi pizzaa yhden hinnalla, eikä pizza maultakaan ollut suomalaiseen pizzaan tottuneelle oikein minkään makuista. Eli jos tulet Hollantiin reissulle/vaihtoon/miten vain - luota mieluummin purilaisiin. Tai ranskalaisiin. Ranskalaisia majolla saa kahdella eurolla, ja ne ovat oikeasti hyviäkin. Kompensoin kuitenkin muuten epäterveellisesti viettämääni päivää kiertämällä illalla kampuksen lenkkeillen.

Huoneeni omituinen laudehyllykin sai vihdoin
tarkoituksen - se saa toimia edustuksena kaikille erille
maistamilleni oluille, vaikka ATM pullojen vähyyden vuoksi
tiensä hyllylle on löytänyt myös vinkkuputelo
ja muutama siideriputelo.

Ensi viikolle on ainakin sen verran suunnitelmia, että huomenna olisi varmaan tarkoitus suunnata jonnekin päin Alankomaita katsomaan Nederlands-Finland futsalpeliä. Muut suunnitelmat varmaankin tulevat taas esille omia aikojaan. Enkä vieläkään muistanut ottaa kuvaa uskollisesta ratsustani, Rapunzelista! Ehkäpäs sitten ensi viikolle. Mutta se onkin sitten taas tulevan viikon asia, eli "Tot dan!"