Mutta rankka viikko ei ole kyllä ollut - ainakaan yliopiston kannalta - kun talvilomallekin pääsi jo keskiviikkona puolilta päivin, ei voinut kuin hymyillä.
Mutta perjantaina päästiin itse asiaan, ja kiireinen vklp lähti käyntiin jo kolmelta iltapäivällä, kun suunnistimme Cecilian kämpille juhlistamaan Suomelle ja Ruotsille yhteisiä perinteitä tekemällä laskiaispullia. Manteli- vs. hillotäyte -sodan me valitettavasti hävisimme ruotsalaiselle mantelimassalle, kun puolueettomat tuomarimme italialainen Luca ja hollantilainen "Janne" molemmat asettuivat mantelimassan puolelle. Minkäs sille mahtaa, jos joillakin ei löydy makua hyville asioille. Tappiosta huolimatta päivä taittui lähes huomaamatta iltaan juoniessamme pöydän ääressä suunnitelmia tulevalle lomaviikolle, jossa heiteltiin ideoita aina maan sisäisestä reissaamisesta Belgian reissuun, ja läpällä heitettyihin ideoihin äkkilähdöistä maailmalle. Kuitenkaan mitään ideaa lopulta lukkoonlyömättämme jouduimme jo etenemään kohti keskustaa, ja aina yhtä hurmaavaa Macandraa, jossa Alberto vietti syntymäpäiviään. Osa porukasta turvautui kyydityksessä bussiin, mutta reippain suomalaisvoimin Joni, Juho ja minä päätimme polkaista reilun kolmen kilsan välin uskollisilla pyörillämme.
Mikä oli jatkokyyditysten kannalta hyvä idea. Macandrassa parisen tuntia juhlittuamme kun matka jatkui toiselle puolelle kaupunkia IESN:n (eli International Exchange Student Networksin) paikallisen puheenjohtajan asunnolle. Kolme kilometriä ja muutamaa hukattua ja myöhemmin löydettyä seurueen jäsentä myöhemmin olimme oikealla talolla. Ainakin kartan mukaan. Talon ikkunat olivat kuitenkin aivan pimeänä, ja paikka näytti ennemminkin liiketilalta kuin asunnolta. Kadulle asti tuntuva bassojen jytinä kuitenkin varmisti, että olimme oikeassa paikassa, ellei jo pihalla seisoneet useat kymmenet pyörät sitä olisi tehneet. Vielä kun paikalle saapui Elif ja muut luennoilta tutuiksi tulleet turkkilaiset vaihtarit suuntasimme isommalla porukalla kämppään sisälle - autotallin kautta, joka paljastui myöhemmin oikeastaan talon oikeaksi, ja ainoaksi sisäänkäynniksi. Vähään aikaan ei ole tullut nähtyä yhtä monta ihmistä sullottuna niin pieneen tilaan, kun eteinen/autotallinperä, pesuhuone, keittiö ja olohuone -tilat olivat niin täynnä sakkia, että eteneminen tilasta toiseen vaikutti ensin lähes mahdottomalta missiolta. Olohuone oli muutettu kokonaan tanssilattiaksi, ja kämpässä asustavien poikien omiin yläkerran huoneisiin johtavien portaiden juureen oli kasattu DJ-taso, ja paikalta löytyi valot ja vehkeet muuttamaan koko huone pieneksi klubiksi. Itse juhlien isäntä ramppasi huoneiden väliä mukanaan aina uusi kori täynnä kaljaa, ja pahoittelemassa, että "loman vuoksi oli niin vähän sakkia paikalla". Jälleen paria tuntia myöhemmin edessä oli kuitenkin taas paikan vaihto, ruotsalaisten seurueelaisten menojalkoja kun vipatti sen verran, että oli pakko päästä isommille tanssilattioille. Ilta siis päättyi taas, yllätys yllätys, Paddy'siin (jota kohtaan jokaisella vaihtarilla on kehittynyt jonkinlainen viha-rakkaus -suhde jo tähän mennessä). Vihdoin hieman ennen valomerkkiä saimme viimeisenkin ruotsalaisen poistumaan baarista, jotta saimme kaikki seurueelaiset turvallisesti matkaansa. Reipas iltalenkki pyörällä takaisin teki paljon parempaa niin mielelle kuin kukkarollekin kuin muuten tutuksi tullut takseilu, ja lauantai lähtikin käyntiin hyvillä mielin -
-mutta suhteellisen virallisesti, kun maisteriaansa täällä suorittava, minun ja Vilin kreikkalainen kämppis oli aiemmin viikolla ilmoittanut haluavansa infota meille hieman talon tapoja. Pelko rinnossa olimme molemmat enemmän tai vähemmän ajoissa paikalla keittiössä kahdeltatoista kuuntelemassa, mitä tuleman piti. Luvassa ei kuitenkaan ollut kuin perus tervehdys, joka oli jäänyt kämppikseltämme roikkumaan hän kiireisen alkuvuotensa vuoksi, ja saimme kuulla, että tulevilla viikolla olisi luvassa yhteistä ruokailua koko huoneistomme sakilla. Mieli keveänä oli helppo suunnata taas hieman illemmasta Cecilian kämpille. Vielä kun sakilta löytyi pingispalloja, kaljaa, ja mukeja, oli luvassa beer pong -turnaus. Ehdimme kuitenkin sitä ennen hyödyntämään palloja muulla tapaa pelaamalla paistinpannuilla pöytäpingistä muutaman erän odottaessamme jälleen hitaiksi osottautuneita suomalaisia miehiä saapumaan paikalle (excluding pedantti Vili). Viimein pääsimme kuitenkin suurella porukalla itse illan pääohjelmaan käsiksi, ja viitisen turnausta myöhemmin olin selvinnyt voittajana muutamasta, häviäjänä useammasta. Paikalle eksyi loppuvaiheesta iltaa myös muita vaihtarinaapureita, ja Ruotsin joukkojen puolessa iltaa sammahdettua suuntasimmekin naapuriin jatkamaan iltaa suomi-ranska edustuksella. Suomi selvisi kuitenkin tästäkin illasta voittajana, kun ranskalaiset viimein lähempänä kolmea päättivät suunnistaa peteihinsä, jolloin me suomalaisetkin tajusimme livahtaa paikalta.
Sunnuntaina pääsimme kuitenkin takaisin juonimisen makuun, ja palasimme jo tukikohdaksi muodostuneelle Cecilian kämpälle suunnittelemaan lisää tulevan viikon seikkailuja. Päämääräksi asetettiin Berliini, ja tarkkaan tehdyn auto- vs junavaihtoehto -vertailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että juna tulee halvemmaksi. Löysimme keskustasta edullisen, 9€/henk./yö -hostellin, ja junaliput, joiden edestakaisin hinnaksi tulisi 95€/henk. Hieman lisää juonittuamme päätimme lähteä matkaan torstaina ja tulla takaisin sunnuntaina. Kaikki oli hyvin, kunnes nyt maanantain puolella meille ilmoitettiinkin, ettemme voikaan varata lippuja Hollannin puolelta mitenkään, vaan ne olisi pitänyt tilata Saksasta sen verran aikaisin, että ne olisi voitu lähettää meille postitse ennen reissuun lähtöä. Saleilun ohessa tehdyn juoninnan tuloksena kuitenkin päädyimme siihen tulokseen, ettei Saksa ole niin kaukana, etteikö sinne Sjoerdin uskollisella rään -värisella fiatilla voisi helposti ajaa, ja niinpä sotasuunnitelma tiistaille muodostuikin seuraavanlaiseksi - ruotsalaiset hoitavat koko karavaanille liput Saksan puolelta, ja suomalaiset sen sijaan vuorostaan kokkaavat koko sakille. Menuksi päivälle päätettiin lihamureke perunamuusilla, ja pojat (Juho ja Joni) osasivatkin melkein hakea kaupasta oikeat einekset niihin. Onneksi tässä on kuitenkin vielä huominen aikaa pelastaa matkaan ne ainekset, jotka jätkät jättivät "Tarpeettomina" lidlin hyllyyn.
Eli siinä oli kuudes viikko, ja hieman suunnitelmia tällekin viikolle.
JENNA-EDITION:
Perjantaina syötiin ruotsalaisten kanssa laskiaispullia, käytiin espanjalaisen synttäreillä, mentiin hollantilaisiin yliopistokotibailuihin ja käytiin baarissa. Lauantaina pelattiin pingistä paistinpannuilla ja beerpongia. En voittanut joka kerta. Sunnuntaina juonittiin, että mennään tällä viikolla Saksaan, ollaan siellä neljä päivää (Berliinissä). Huomenna tiistaina olisi tarkoitus kokkailla lihamureketta.
ps: ei kuvia, koska hukkasin USB-johtoni jonnekin, enkä jaksanut metsästää sitä nyt tälle hätää, mutta tässä kuva Paddy'sist' jostain netin syövereistä. Saksasta tulee ensi viikoksi kyllä varmana kuvia.
Tot zondag!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti