Kuluneen viikon päätteksi ensimmäinen vaihtokuukauteni maailmalla tulikin jo täyteen, jättäen minut ihmettelemään, mihin ihmeeseen se aika oikein häviää?
Viime viikolla se ainakin hukkui alkuviikosta kuntoiluun ja viimeisiin hollannin kielen luentoihin, vaikka kyllä siinä välissä ehdittiin käymään elokuvissakin (joka muuten itsessään oli aika kiinnostava kokemus - teatterissa myytiin alkoholia, ja elokuvaan kuului puolivälitauko, jolloin leffa laitettiin poikki, saliin syttyivät valot, ja katsojilla oli mahdollisuus käydä vaikkapa nappaamassa virkistävä putelo Grolschia poppareidensa kaveriksi), ja viettämään iltaa viimeisiä kertoja kielikurssilta tutuksi tulleella porukalla, joista osa lähti kurssin päätteeksi muihin yliopistoihin opiskelemaan. "Gezelligheid kent geen tijd", kuten sanotaan, ja yhtäkkiä olikin jo perjantai ja viimeinen kieliluento oli ohi, jättäen muistoksi todistuksen suoritetusta kielikurssista, jonka myötä ensimmäiset viisi noppaa olikin jo pussissa!
Perjantai-lauantai oli hektistä aikaa kampuksella, kun uudet opiskelijat saapuivat viimein paikalle. Itsekin sain uusia naapureita, ja yllätys oli suuri kun uuden naapurin perjantaina esittäytyessä vastaan tuli suomalainen nimi! Jotta perjantai-illan meno ei olisi mennyt liian suomalaiseksi, piti uuden suomalaisen tuttavuuden seurassa suunnata kohti kansainvälisempää menoa, ja keskustassa sijaitsevaa Macandraa, jossa kielikurssilta tutuksi tulleet espanjalaiset asustivat. Alberto ja Silvia olivat taas vaihteeksi järjestäneet ruokaa ja musiikkia paikalle, joten jopa Macandran julkiset tilat vaikuttivat suhteellisen mukavilta ollakseen pelottamatta uutta vaihtaria takaisin samantien Suomeen. Macandra ei nimittäin ole heikkomielisille. Jokaisessa kerroksessa tuoksuu ravintolan takahuoneelle, sohvat näyttävät siltä, kuin ne olisi jo kolmeen otteeseen kannettu kaatopaikalta takaisin, kaikki tasot on peitelty paperilla, jotta läikkynyt ruoka/juoma ei tarttuisi pintoihin, seinät ovat täynnä piirrustuksia, jotka näyttävät siltä, kuin ne olisi tehty puukynillä, ja seinät ovat juuri sen värisen keltaiset, että ne ovat saattaneet joskus olla valkoiset. Mutta mikäs siinä, kiva paikka, netinkin saa käyttöönsä, kunhan maksaa kympin kuussa kiinalaiselle opiskelijalle, joka myy salasanoja omaan wlaniinsa, ja on muuten paikan ainoa verkkoyhteyden tarjoaja.
Perjantaista kuitenkin selvittiin, ja siirryttiin reippain mielin lauantaihin. Ehkä hieman liiankin, kun ainoana päivänä viikon sisään, jolloin olisi voinut nukkua yli yhdeksään, tuli herättyä n. 08:50. Kun illan ohjelma alkoi vasta kuudelta, oli luvassa pyykkipäivä. Hurraa... Illalla kuitenkin meno oli rennon mukava, kun opiskelijoiden vastaan ottotilaisuus, Kick-in päivät, lähtivät käyntiin kampuksen kahvilatiloissa. Paikalle saapui hieman yli puolet uusista vaihtareista, ja samana iltana tuli tutustuttua sen verran moneen uuteen tuttavuuteen, että ensimmäisen kolmen uuden nimen jälkeen kaikki muut ehtivätkin jo unohtua. Näihin kolmeen kuuluivat Andreaksen ystävät hänen yliopistoltaan, Cecilia ja Sjoerd (lausutaan kuten short D:llä), ja jälleen yksi suomalainen lisää, Joni Vaasasta. Niinkuin se ei olisi riittänyt, että täällä oli jo lisäkseni kolme suomalaista uutta vaihtaria, olivat nämä kaikki kolme vielä Vaasasta. Pieni maailma.... Iltaan kuului myös ilmainen päivällinen, juominkia, ja jatkot kampuksen omassa baarissa, Vestingsbarissa, josta laitan varmaan ensi viikoksi jopa kuviakin. Baari oli mukava, ja hinnat erittäin opiskelijaystävällisiä - kalja kun maksoi sen 1,50€ kipale, eikä ne hinnat muutenkaan päätä huimanneet. Vetäytyminen takaisin kämpille tapahtui kuitenkin suhteellisen aikaisin mielessä sunnuntaiaamun herätys, kun ohjelma jatkui sunnuntain puolella jo yhdeksältä aamulla.
Sunnuntai lähti käyntiin kämäisesti, mutta onnistuneesti, ja paikalle tapaamiseen ehdittiin sen verran ajoissa, että saatiin kaavittua tarjolla olleesta aamupalasta parhaat päältä pois. Edessä oli opiskelijakortin hankinta, kampukseen tutustuminen, opiskelijajärjestöihin ja niiden etuuksiin tutustuminen, pyörän osto ja kaupungin kirjoille listautuminen. Tätä kaikkea varten meidät jaoteltiin helpommin käsiteltäviin pienryhmiin, jossa päädyin eroon jo aiemmin tutuiksi tulleista uusista vaihtareista, ja törmäsin taas vaihteeksi yhteen uuteen suomalaiseen vaihtariin - joka kuulemma vielä oli aiempana iltana muuttanut myöskin naapuriini! Pienenä plussana oli kuitenkin se, ettei tämä suomalainen sentään ollut Vaasasta. Päivän myötä pienistä vastoinkäymisistä ja helvetillisestä räntäsateesta huolimatta kaikki muodollisuudet saatiin suoritettua kuten piti, ja olin onnellinen opiskelijakortin omaava Iesn-opiskelijajärjestön pyörän omaava jäsen! Ja mikä pyörä! Viidellä kympillä matkaan, lukko valmiina, valot valmiina, renkaat pumpattiin täyteen ilmaa, ja liitää kuin tuuli! Minulle sanottiin vaihtoni alkuvaiheessa, että vasta kun täällä on pyörä alla, voi itsensä tuntea osaksi kampuskulttuuria, ja ristin sen toteamuksen lauantaina kyllä täysin todeksi. Rapunzeliksi nimeämäni pyörä ei kuitenkaan päässyt vielä kaupunkikierrokselle, kun sään pakottamana otimme suomi-ruotsi porukalla bussin keskustaan pyöräilemisen sijaan suunnatessamme suuremmalla porukalla kohti kick-in päivän jatkoja keskustaan. Luvassa oli ilmaista pizzaa, ja vihdoinkin tutustumista muuhunkin keskustan baarielämään, kuin jo tutuksi tulleeseen Paddy'siin. Uudet tuttavuudet olivatkin hyviä, ja päätin palata testaamaan niitä lisää lähitulevaisuudessa. Poistuminen kohti kampusta tapahtui kuitenkin jo ihmisten aikoihin, kun maanantain mandatory yliopiston vastaanottotilaisuus alkoi jo 08:45.
Melkein pommiin nukuttuani ehdin kuitenkin paikalle maanantaina. Puhe ei ollut yliopiston edustajilla sen kummempi, kuin missään muuallakaan vastaavassa tilaisuudessa, ja vaivoin sain pidettyä itseni hereillä siihen asti, kunnes pääsimme käymään kahvitauolla/aamupalalla, jolloin tankkaus keskittyi pääasiallisesti kahvin mahdollisimman suureen kulutukseen. Kahvikaan ei kuitenkaan auttanut, ja puolet puheista menikin loppuluennon ajan ohi, eikä käteen aikaisesta herätyksestä jäänytkään oikein muuta, kuin kasa papereita, ja käsitys siitä, kuinka hankalaa kurssien varaaminen/seuraaminen tulee Korppiin-tottuneelle jyväskyläläiselle olemaan. Puolen päivän lähettyviltä vastaanottotilaisuudesta päästyämme siirryinkin kämpilleni tutustumaan viiden kuukauden painajaiseeni, ja paria tuntia myöhemmin en ollut paljoa aikaisempaa viisaampi - olin onnistunut ilmottautumaan kursseille, jotka olin ilmoittanut jo vaihtohakemuksen viimeistellessäni ottavani, mutten saanut kuollaksenikaan selville, milloin kyseisten kurssien luennot ovat. Sen verran sain selvää siitä sotkusta, että ensimmäinen luento olisi jo samalle päivälle, ja ruuan taiottuani pitikin minun jo suunnata kampuksen päärakennukseen ja sen luentosaleille. Luentokulttuuri ei sinänsä ole täällä sen kummempi kuin Suomessa, ellei oteta huomioon sitä, että täällä taputettiin luennoitsijalle luennon päätteeksi. Sitä, onko tämä ensimmäiseen luentoon liittyvä tapa, vai kuuluuko tämä vain tavallisena osana jokaisen luennon loppuun en vielä tiedä, mutta sitäkin tietoa odotellessa....
Huomenna olisi tarkoitus käydä puhumassa hieman lisää tulevien kuukausien opiskelusta, ja syödä taas ilmaista aamupalaa/lounasta, ja suunnata illasta taas kampuksen omaan baariin nauttimaan puolen hinnan -tiistaista. Muuten tulevan viikon suunnitelmat ovatkin vielä avoinna, mutta näitä näyttää riittävän. Lisäksi pitäisi tällä viikolla keksiä menoa jo seitsemännelle vaihtoviikolleni, jolloin täällä on jonkinsortin "hiihtoloma", eikä koko viikolla ole luentoja. Äkkilähtöjä katsellessa....
PS: tällä kertaa ei kuvia, koska en näemmä ole ottanut yhtäkään järkevää kuvaa tällä viikolla. Onneksi edellisellä kerroilla niitä on ollut liiaksikin asti, niin ne kompensoivat nyt somasti tämän kertaista kuvattomuutta. Tot volgende week!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti