Week 3 - "Why are you wearing so much black..?"

Tämä tulee teille kaikille varmaan suurena yllätyksenä, mutta täällä on edelleen opiskeltu Hollantia. Ja kalja on edelleen hyvää.

Maanantai ja tiistai menivät enimmissä osin reippaillessa ja opiskellessa. Sportcentrumin salilla tuli käytyä maanantaina ja tiistaina poikkesin testaamassa paikan uima-allasta, josta poistuin hetkellisen räpiköinnin jälkeen nolona paikalta, kun viereiselle radalle pyyhälsi ammattilaisia. Ehkä se sali on sittenkin turvallisempi ympäristö itsetunnolleni, etenkin kun onnistuin kyseisen uintireissun päätteeksi pilaamaan hollannin kielen kirjani lähes totaalisesti. Maanantaina pyrin kovasti keskittymään tiistaiseen välitenttiin, joten tietenki ilta meni mandariineja jonglööratessa. Mut hei, menipähän silti välitentti paremmin kuin aiempi!

Keskiviikkona suuntasin luennoilta suoraan salille, josta jatkoin pikaisen kotona pyörähtämisen jälkeen keskustaan, jossa kävimme porukalla shoppailemassa ja ottamassa muutamat. Ensimmäistä kertaa noin shoppailun kannalta kaupunkiin shoppailun kannalta tutustuessani voin sanoa, ettei ole yhtä helppo shoppailukaupunki, kuin Jyväskylä, mutta hyvin se onnistuu täälläkin! Kaupungilta lähti mukaan loppujen lopuksi vaatteiden lisäksi myös sushia take-awayna, ja sain siinä samassa itselleni oman suosikkiravintolani kaupungilta.

Torstaina irrottiinkin sitten taas vähän tutummasta touhusta, ja suunnattiin luennon jälkeen minun kämpilläni porukalla pyörähdettyämme Twenten Ijsbaanille, eli jääratahallille. Paikalle meitä odotti hauskasti englantia taitava luisteluopettaja, joka alkoi koulimaan meistä kaikista luistelijoita heti vuokraluistimet jalkaan saatuamme. Luistimet olivat kuin jokamiehen painajaisista, ja lähinnä hokkaria muistuttavat luistimet näyttivät (ja tuntuivat) siltä, kuin laskettelumonojen pohjiin olisi lyöty tylpät terät kiinni. Luistelu kuitenkin sujui ihan hyvin, vaikka viimeisestä kerrasta onkin jo se seitsemisen vuotta aikaa. Luisteluopettajamme oli todella sympaattinen vanhempi herrasmies, jolla oli takanaan monta vuotta luistelukokemusta, ja siitä muistutuksena polvivamma, eikä ihme, kun miehen toistuva neuvo oli luistelutunnin alusta loppuun asti "Kyykkyyn, kyykkyyn!", minkä opettaja itse ilmaisi englanniksi sanomalla "sit". Oli siinä naurussa pidättelemistä, kun herra lausui s-kirjaimen suhuässänä, jolloin tunnin kuulluin käsky kaikasi "Shit, shit!" Luistelusta kuitenkin selvittiin hengissä, vaikkakin jalat huonoista luistimista verillä, ja siirryttiin paikallisruokabuffetin ääreen. Ja sehän maistui. Liikaakin. Ijsbaanilla syödyn buffetin (YKSITYISEN buffetin, muutes) jälkeen nimittäin kun piti melkein pyöriä kämpille. Loppuillan viihdytyksestä sitten vastasikin Jyväskylän edustus skypepuheluineen, ja saivat naapuritkin puheluiden aikana laulettujen sitsilaulujen soinneista ihmettelemistä. Stay classy, Jyväskylä!

Perjantaina saimme kutsun Unkarilaisen vaihtarimme Elydin kämpille, jossa hän suunnitteli kokkailevansa paikallista ruokaa meille tarjoiltavaksi. Paikka illanvietolle, ja mahdollisesti hyvää ruokaa tiedossa päätimme koko kieliryhmän kanssa yhdissä tuumin olla jättämättä tätä tarjousta välistä, ja suuntasimmekin iltapäivästä ennestään kolkkuamattomaan kaupungin nurkkaan pyörähdettyämme ensin ostamassa isäntäväelle viemisiä kahvikaupasta. Paikan päällä pääsimme tutustumaan Elydin myöskin unkarilaiseen kämppikseen, jonka nimi on minulle edelleen mysteeri, etenkin kuin Elydinkin nimi on kirjoitettu sen perusteella, miten minulla on tapana lausua hänen nimensä. Päätin kuitenkin, että Elydin kämppis on nyt Geri - lähes tällä tavoin nimittäin Elyd ja Viola, kieliryhmämme unkarilaiset jäsenet, häntä kutsuvat, vaikka hänen oikea nimensä on Keryd...? No kuitenkin. Pojat olivat kokkailleet meille tarjoille Gulashia, ja jos olen joskus sanonut, ettei Gulash ole hyvää (pahoitteluni äiti), niin korjataan se väärä usko tässä ja nyt - poikien tuotos oli FANTASTISTA . Lautaselliset keittoa tuhottuamme pojat toivat tarjolle unkarilaista viinasta, jonka nimi oli jälleen niin vaikea, että keksin sille oman nimen "Unkarin paholainen", jotka shotteiltuamme pojat kumosivat lautasiimme lisää evästä. Tällä kaavalla iltaa tovin aikaa jatkettuamme kello pyörähtikin jo hiljaisuuden puolelle, ja hiippailimme keskustan pintaan ja sieltä jo tutuksi tulleeseen Paddysiin. Paddy's toimi taas vaihteeksi kahden pintaan asti, jonka jälkeen tanssilattialta sai kaivaa itsensä ulos, niin tiiviisti Enscheden edustajisto käytti tanssineliöt hyödykseen. Taksin hintakaan ei ollut puoleksikaan niin paha, kun sen sai puolitettua kampuksen pinnassa asuvan toisen kielikurssilaisemme kanssa, ja samalla säästin jo tanssimisesta ärtyneitä laastarillisia jalkojani. Wat leuk!

Lauantain piti mennä reippaillessa. Huomatkaa sana piti. En tiedä, mihin aika ehti menemään, mutta hieman tukikohtaani siistittyäni kello olikin jo neljä, ja kaupassa oli ehdittävä käymään ennen sen kello viiden sulkeutumista. Ruokaa kaapista kyllä kerrankin löytyi, mutta olin luvannut Andreakselle ja Juholle, että meillä voidaan viettää iltaa/juonia sunnuntaita, joten iltaa varten oli juotavaa ja pizzaa saatava. Kassatädillekin onnistuin mukamas hollantia puhumaan, kun hienosti kieltäydyin hollanniksi kuitista (Nee kun on niin vaikea sanoa). Pojat saapuivat omine pakastepizzoineen paikalle, ja terveellisiä elämäntapoja noudatettuamme aloimme juonimaan sunnuntain ohjelmaa - aiemmin edellisenä iltana kun oli tullut puheeksi, kuinka sunnuntai olisi loistava päivä puolen vuoden opintomaassamme seikkailemiseen, etenkin kun useiden opiskelijoiden päivälippujen (maksa 13€ lipusta, matkusta lipulla jokin vapaavalintainen lauantai tai sunnuntai ilmaiseksi) eräpäivä oli tulossa, ja niitä oli ostohintaakin edullisemmin tarjolla. Amsterdamin kohdelistasta tyrmättyämme päädyimme viimein Haagiin ja Utrechtiin matkakohteinamme, ja päätimme illan pelaamalla kaikille kolmelle tuttua paskahousua (joka tunnetaan ruotsissa nimellä paskamies, skitgubbe), jonka häpeällisesti ruotsinedustus jokaisella kerralla taisi voittaa. Syytän omaa häviötäni siitä, ettei rahapeleistä tarkkasilmäiseksi oppineen Juhon vahtivan silmän alla voinut bluffata, jolloin kaikki äidiltä saamani hyvät kortinpeluugenit menivät aivan hukkaan. Tappiollisin mielin yritin pistää jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä levolle, jotta nousisin edes suhteellisen virkeänä uuteen päivään, ja sen kello kahdeksan junaan.

Sunnuntai aamuna kuitenkin herätys oli edes hädin tuskin herätys, kun edellisenä yönä viimeisen kerran kelloa tuli katsastettua lähempänä kolmea, ja herätyskello pajahti armotta soimaan jo 06.20. Puolisekaisesti aamutoimet suoritettuani poistuin kämpiltä ilman mitään varmuutta/ymmärrystä siitä, oliko minulla kaikki reissuun tarvitsemani mukana. Vaikka juna lähtikin vasta 08.15, oli kampuslaisena minun kuitenkin varattava aikaa matkaan keskustaa varten - sunnuntaina kun aikaisimmat bussit alkavat reittiä kulkemaan vasta kymmenen aikoihin. Taivaalta tuli oikein mukavasti jääsadetta, ja Andreaksen kanssa matkalle Kampus-Keskusta varaamamme tunnin matka-aika osoittautui aika liioitelluksi, kun saavuimme ensimmäisenä joukostamme asemalle yli puolituntia etuajassa. Kylmässä paikallaan seisominen märissä vaatteissa ei ainakaan parantanut aikaisen herätyksen tuomaa "pitikö tämäkin reissu lähteä tekemään" -fiilistä.

Mutta vihdoin junaan päästyämme ja sielä parin tunnin nokoset saatuani elämä alkoi taas hymyilemään, etenkin kuin Haagin merimyrskytuulista päästiin mukavaan paikalliseen kahvilaan oikein näppärästi ja nopeasti suojaan. Ja mikä kahvila! Henkilökuntaa voi parhaiten kuvata sanalla paras, mikä muuten pätee myös musikkiin, sisustukseen, tunnelmaan, ja siihen tärkeimpään, eli ruokaan. Tarjoilijan ystävällisen opastuksen seurauksena kun tilasin itselleni aamiaspannarin pekonilla, ja en tiedä parempaa - kai se häätyy jossain vaiheessa vaihtoa vielä suunnata Haagiin takaisin, jos vaikka vain sitten tuon kyseisen pannarin vuoksi. Mutta siinä lounastellessamme kelikin päätti parantua, ja jääsateen häivyttyä, taivaan kirkastuttua Haag paljastuikin erittäin kauniiksi ja viihtyisäksi kaupungiksi. Paikalla jonkin aikaa turisteiltuamme ja kuvia näpsittyämme suuntasimme kohti Hollannin rivieraa, eli Haagin rannikkoaluetta, Scheveningeniä. Nimi meni ainakin lähestulkoon oikein. Paikalta löytyi kuitenkin maisemat, joita ei ihan ensimmäisenä olettanut löytävänsä - tuntui, kun osa espanjalaista rannikoaluetta olisi tuotu hollantiin, hiekkaa kun riitti silmin kantamattomiin, ja Atlantin komeat kuohut sen kuin korostivat rannan komeutta. Vaihtariporukamme toinen unkarilainen, Elyd, ei ollut koskaan nähnyt kunnon merta, ja täytyy hänen puolestaan sanoa, että onneksi ensinäkymä oli niinkin vakuuttava, kuin Haagin ranta-alue.

Taas vaihteeksi kahviteltuamme päätimme jatkaa matkaa toiseen päämääräämme, Utrechtiin. Reissuun oli kuitenkin kulunut tähän mennessä odotettua enemmän aikaa, ja Utrechtiin vihdoin perille päästyämme koko porukkaa vaivasi taas nälkä, jonka päätimme yhdissä tuumin poistaa. Onnistuimme muutamista aukiolevista rafloista (Utrechtissa noudattivat selkeästi sunnuntaisulkemisia tarkemmin kuin Haagissa) hyvän paikan, ja kaikki olivat enemmän kuin onnellisia annoksiinsa. Tyytyväisinä ja kylläisinä kiertelimme minimissä määrin hieman Utrechtiä, ennen täpötäydellä junalla Enschedeen päin matkaa jatkamistamme.

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että olimme reissussa seitsemän hengen voimin; Seurueeseemme kuului lisäkseni Juho, vaihtari Andreas, vaihtari Viola, vaihtari Elyd, vaihtari Alberto, sekä perjantainen uusi tuttavuus, kämppis Geri. Täpötäydessä kotijunassa porukkamme hajosi pienempiin rykelmiin, ja harhauduin itse kämppiksen kanssa erilleen muuksi tutuksi tulleesta porukasta. Matka kuluikin sitten muun yhteisen keskusteltavan puutteessa keskusteltaessa  unkarin ja suomen kielen yhteneväisyyksistä, ja muusta yhtä turhan päiväisestä, kunnes n. tunnin keskusteltuamme Geri uskaltautui kysymään jotain, mikä hänellä oli ollut koko päivän mielensä päällä: "Why are you wearing so much black..?" Vaatetustani katsahdettuani jouduin toteamaan, että aamulla oli matkaan tarttunut kokomusta vaatekokonaisuus, joka sai minut näyttämään joko surutyötä tekevältä omaiselta, tai goottiteiniltä. Veikkasin Gerin varovaisuudesta hänen veikanneen aiempaa vaihtoehtoa, joten vastasin sen kummempia tuumailematta kuten asia oli - en aamulla herättyäni ollut miettinyt, mitä heitin päälle, keskityin enemmän siihen, että koomassani sain heitettyä kaikki asiallisesti pakolliset vaatekappaleet päälleni. Tämän seurauksena sain kuulemma jonkinlaisen lempinimetyksen "Awesome" -tyttönä, johtuen hölmöydestäni, sekä kuulemma päivän mittaan yli 50 kertaa asioiden kuvailemiseen käyttämästäni awesome-termistä. Nonniin, Jyväskylä, täällä edustetaan tiimiä!

 Reissusta tiivistettynä voin sanoa sen verran, että Haagissa kannattaa käydä, ja kesällä sen ranta on varmaan aivan fantastinen paikka. Utrecht on kaunis, muttei sunnuntaikaupunki. Ruokailu ei ollut kallista, mutta kaupungissa kahvi maksaa joka paikassa yli 2€. Ja päivälippuja on hyvä hyödyntää Hollannissa!

Ja kuvia (paljon, PALJON, kuvia):

Utrecht ja valaistut kanaalit.

Utrecht

Utrecht. Niin hollantilaiset maisemat kuin vain voi.

Omnomnom. Pekonipannari juustolla. Haag.

Ja Haagin pannaripaikka.

Meidän privaattibuffeet (en jaksanut laittaa kronologiseen
järjestykseen näitä, pahoittelen laiskuuttani).

Haag

Haag

Art from the shores of  Atlantis

Komeasti kuohui, ja vesi oli kylmää, vaikka kyllä siinä jotkut
hullut jo hieman myöhemmin surffasivatkin.

Haag

Ylläri, edelleen Haag

Ja taas.

Ja edelleen.

Ja jos viel yksi, aivan turha. No nyt ei enään.

Ja kerta kiellon päälle

Utrecht.

Utrecht.

Hollantilainen omppupiirakka on taivaallista. Utrecht.

Utrecht.

Iltahämärä Utrechtissä.

Utrechtin kirkkotorni.

Ja vielä Utrechtiä.

Ja se oli siinä! Utrechtiä vielä näin loppuun. Näillä ei todellakaan
oo mikään kiirus näiden jouluvalojen poistamisessa. Ja jos luet nyt tämänkin kuvatekstin,
niin miten ihmeessä sinulla riitti maltti kaikkien näiden kaikkien lukemiseen?
Hyvä sinulle. Maltillisuus on hyve.

Noniin. Melkein jopa ennätin sunnuntain puolella tämän laittamaan. Ensi sunnuntaina onkin jo sitten kirjoiteltavissa ensimmäinen kontakti oikeaan yliopistotouhuun, kun lauantaina aloitamme ensimmäisen virallisen yliopistoaktiviteetin - vaihtareiden kick-in päivän. Viimeiselle "rennolle" viikolle ei ole vielä kummempia suunnitelmia, mutta näköjään nämä aiemmillakin viikoilla ovat itse itsensä luoneet, joten antaa mennä! Tot zondag!