Day 17/End of Week 2 - Kun kwark ei ollutkaan maitorahkaa....

Hengelossa oli kyllä tyylikkäät
baarit, täytynee myöntää...

Kalja on ollut edelleen hyvää, ja hollantia on opittu jälleen lisää.

Tiistaina aloitin projektini aamuihmiseksi kääntymisestä, ja heräsin jo puoli seitsemältä käydäkseni aamulenkillä. Missään ei näkynyt minkäänlaista elämää, ja keli oli viileä, mutta tyyni, ja kävinkin kiertämässä n. 3km kiekan kampusalueella. Kuitenkin heti kämpille päästyäni taivas repesi, ja päivän aikana lunta satoikin sitten kerralla n. 10cm. Kai aamulenkkini oli niin järkyttävä pala koko maailmankaikkeudelle, että se meni sekaisin, kun aiemmalla viikolla kuitenkin pärjäsi vielä t-paidalla. Otas tästä kelistä nyt sitten selvää. Ensimmäinen koekin saatiin alta pois samana päivänä hyvin tuloksin, ja suuntasimme vaihtariporukalla luentojen jälkeen Hengeloon, viereiseen kaupunkiin katsastamaan, onko nurmi vihreämpää aidan toisella puolen. Matkaan kului vain. n. 7 minuuttia, joten aika ja yhteydet eivät olleet ongelma, ja bussikortilla matkakustannukset jäivät 1,50€ suuntaansa. Hengelo oli ihan mukavan oloinen kaupunki, mutta aika yksimielisesti totesimme hyvillä mielin, että kyllä Enschede silti vei voiton. Muutamalla käytyämme suuntasimmekin takaisin oman kaupunkimme puolelle.

Chimay ja sunsetmikäliesmoothie.
Yllättävän toimiva kombo.

Vuoden ensimmäinen
"lumiukko". Lumi ei vaan
riittänyt ukkoon.

Keskiviikkona yritin oikein kovasti jatkaa aamuihmis-projektiani, mutta kroppa väitti kovasti vastaan. Puoli seitsemältä ehdin säikähtää, että minulle oli nousemassa kuume, kun en herättyäni tarennut tulla vällyjen alta ulos. Parin tunnin lisäunien jälkeen kuitenkin totesin, että olo oli terve kuin pukilla, joten aamuinen kuumeilu oli vain ollut kehoni tapa näyttää birdietä minulle ja aamuihmis-projektilleni. Koska kehoni on temppelini, vai miten se sanonta meneekään, päätin kunnioittaa sen toiveita, ja hylkäsin aamuihmisprojektini, ja suuntasin sen sijaan vasta illasta lenkille. Tämä taas toisaalta osoittautui vaaralliseksi siinä mielessä, että toisin kuin edellisenä aamuna, jolloin liikkeellä ei ollut ristinsieluakaan, ihmiset ovat iltaisin liikkeellä, ja meinasin jäädä kaiken liikkuvan alle aina kävelijöistä busseihin. Kampuksen alueen kaduista kun ei oikein ota selvää, mitkä ovat autoteitä, ja mitkä pelkille pyöräilijöille tarkoitettuja käytäviä, ja missä kohtaa pienellä jalankulkijalla on turvallista tepastella. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja kilometrejäkin kertyi hieman enemmän kuin aiempana aamuna.

"That's the bastard!
Spear him!" Make art with
yourself in it. Paras asia
koko museossa.

Torstaina pääsin vihdoinkin eroon pienistä punaisista ystävistäni, kun Acasan ihmiset tulivat myrkyttämään huoneessani mellastavat muurahaiset. Vaikka myrkyttäjä saapuikin paikalle melkein tunnin sovittua aikaa myöhemmin, ei hänelle voinut olla pahastunut, kun mies oli juurikin niin jo perinteiseen tapaan mukavaksi todettu paikallinen kuin olla ja voi. Tepastelin sitten luennolle puolitoistatuntia myöhässä, mutta hyvillä mielin, tietäen että illalla minua odottaisi muurahaisvapaa kämppä. Puolitoistatuntia ei kuitenkaan osoittautunut luentojenkaan kannalta kohtalokkaaksi, ja hollanti rullasi samalla tasolla kuin muillakin. Luentojen jälkeen suuntasimme kielikurssiporukalla keskustaan, jossa meidän oli tarkoitus käydä tutustamassa paikalliseen museoon kolmen aikaan. Tätä ennen kuitenkin minun oli saatava itselleni sisäpelikengät, jotta pääsisin vihdoinkin hyödyntämään Sportcentrumin salia. Kengät löytyi, hinta ei ollut paha, ja kaikki meni paremmin kuin odotin, ja löysimme jopa ilman opastusta museollekin - ja vielä ajoissa! Museo itsessään oli varsin.... kiinnostava tapaus. Tavallisen taiteen ohella paikalla oli pelkkiä lyijykynä/painopiirrustuksia, perinteisiä taideteoksia rinnastettuna elokuviin (joita pyöritettiin teosten vieressä projektorilla lyhyissä luupeissa), sekä multimediataideosio, josta löytyi mm. neljä päällekkäin kasattua kuvaputkitelevisiota, joissa jokaisessa pyöri toistolla vioittunut versio suurien elokuvatuottajien elokuvaosion avauslogoista.... Käynnistä jäi kuitenkin käteen ilmaiset kahvit, ja hauskoja kuvia.

Violalla oli kunnon tarjoilut.

Perjantaina suuntasimme aamun luentojen neljän hengen voimin Sportcentrumin salille. Juho, Andreas ja Peter olivat kaikki käyneet jo aiemmin tutustumassa saliin, joten minä olin ainoana amatöörinä joukossa ihmettelemässä jokaista laitetta, ja siinä laitteiden välillä ympyrää pyöriessäni, miettiessäni mitä minun kannattaisi tehdä (ja MILLÄ), kävi minulla mielessä, että olisin tarvinnut Jukkaa paikalle tuhisemaan aikaansaamattomuudelleni. Loppujen lopuksi sain kuitenkin jonkilaiset sarjat tehtyä, enkä varmaan käyttänyt kuin kolmasosaa laitteista täysin väärin..... Poistuin kuitenkin salilta hyvillä mielin, mielessä illan koitokset. Illalla suuntasimme keskustaan Unkarilaisen vaihtarimme Violan kämpille, jossa Viola kämppiksensä kanssa oli valmistanut tarjolle erilaisia leipä ja juusto -herkkuja. Juuri kun saimme syötyä itsemme niillä täyteen, Espanjalaiset vaihtarimme Silvia ja Alberto tulivat paikalle, ja toivat mukanaan Serranon kinkkua ja Espanjalaista munakasta, ja tietenkin niitäkin piti sitten "maistaa", eli syödä enemmän kuin maha veti. Ruokatankkaus kuitenkin tuli tarpeeseen, sillä Bulgarialainen vaihtarimme Violeta oli kaavaillut meille juomapelin - vodkalla. "NASTRAVE!" - bulgarialainen kippis-huuto kaikasi pelatessamme useamman tunnin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä viimeinen kerta kun alan pelaamaan Bulgarialaisen kanssa juomapelejä - ja minä kun luulin, että suomalaiset ovat vaarallista juomaseuraa. Kämpiltä ei edes ollut kiire päästä baariin, kun meidän sakin lisäksi Violan kämppiksen kaverit saapuivat paikalle juhlimaan, ja musiikin soidessa tunnelma oli kyllä enemmän kuin kohdillaan. Muiden kuitenkin päättäessä suunnata vielä baareihin nappasin taksin yksinään kampukselle toisen kampuksella asuvan vaihtarimme suunnatessa muiden mukana vielä baariin. Andreas sai kotimatkallaan kokea paikallisen ystävällisyyden voiman, kun hän ei piheyttään raskinut ottaa taksia, ja lähti kävelemään keskustasta kampukselle, jolloin ohi ajanut skootteriteini tarjosi hänelle kyydin kotiovelle asti. Ilta oli kokonaisuudessaan aivan loistava, mutta muistutti siitä, että pyörä ois ihan jees tähän keskusta-kampus -välin kulkemiseen, taksin hinta kun tuolle välille oli aika suolainen.

Eipä ollut paljoa vapaita paikkoja
stadionilla. Tunnelma oli kyllä
jotain aivan parasta.

Lauantai. Lauantai oli tuskaa. Jokaisella on varmasti ollut sellaisia dagen eftereitä, ettei aamun tunnelmia tarvitse sen tarkemmin tässä avata. Päivä lähti viimein hieman ennen viittä liikkeelle, kun jouduin kipaisemaan kampuksen kauppaan ennen sen kello viiden sulkeutumista hakemassa ruuat niin lauantaille, kun sunnuntaillekin (kampuksen kauppa kun tosiaan on sunnuntaisin kiinni). Kämpille päästyäni ja kokattuani pikaisesti jo aiemmin hyväksi todettua ristoranten pakastepizzaa, vedin lämpimämmät vaatteet päälleni, ja suuntasin kampuksen alueella harhailevaa Juhoa vastaan jatkaaksemme samaa matkaa Andreaksen kämpille.  Meillä kolmella nimittäin oli liput illan FC Twente - RKC Waalwijk peliin, ja ajattelimme hieman aloitella Andreaksen kämpillä ennen peliin suuntaamistamme. Pojilla oli kunnon vaatearsenaalit päällä - Juholta kun vaatetusta löytyi neljä kerrosta, ja Andreakselta viisi. Huomasi jälleen, kuka meistä kolmesta oli pohjoisesta, kun itselläni oli suhteellisen normaali varustus päällä, ja pelin päätyttyä olin ehkä vähiten jäässä. Jonot stadionille olivat hirveät, ja peliä varten oli teillä erikseen liikenteen ohjaus, ja osat teistä oli suljettu. Tunnelma oli ainakin omasta mielestäni aivan jostain muusta maailmasta, kun en ole koskaan aiemmin saman suuruisessa urheilutapahtumassa ollut - kyseessä oli ensimmäinen jalkapallo-otteluni. Katsomo oli yllättävän jyrkkä, ja koska täällä on edelleen pakkasta, kylmä kuin mikä, mutta kaikki nämä pienet huolet unohtuivat, kun peli lähti käyntiin. Vaikka peli loppujen lopuksi päättyi maalittomana tasan (koska Waalwijk pelasi likaista peliä, mielessään vain tasapelin suoma yksi piste, ja tuomari oli puusilmä), oli peli kiinnostava ja koko kokemus loistava, ja päässä soivat Twenten kannatushuudot vielä seuraavana aamunakin. Ei kyllä varmastikaan jää ainoaksi kerraksi, kun pelejä käyn katsomassa! Lippujen hinta ei ollut sinällänsä edes suolainen, kun yksi lippu päätykatsomoon maksoi 26€. Kotimatkallani sain soittoa paikalliselta suomalaiselta, Harrilta, että lähistöllä olisi bileet. Sää oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja hädin tuskin tunsin sormiani pelin loputtua, joten sanoin, että jää ehkä seuraavaan kertaan.

Sunnuntai lähti käyntiin myöhään, mutta ripeästi, kun jo puolilta päivin herättyäni suuntasin kohti keittiötä kanakasvispaistosta tehdäkseni. Puhelimessa odotti viesti edelliseltä illalta kutsuista paikallisiin bileisiin, jonka olin onneksi illalla missannut, sillä olisin varmaan lähtenyt väsymyksestä ja kylmästä huolimatta paikalle, kerta erikseen viestillä kutsuttiin. Keittiössä kokkaillessani sain muistutuksen siitä, ettei viime sunnuntaista kokkaustemppuani ole unohdettu, kun yhden kämppiksen kehuessa, kuinka hyvältä tekemäni ruoka tuoksui toinen tokaisi heti perään "Well, at least she's doing a lot better job than with the Hamburgers". DAMN YOU ANTONIO! Päivä jatkui reippailulla salillla, ja tällä kertaa jopa osasin käyttää laitteita sen verran, ettei suurin osa ajasta mennyt laitteiden käytön opettelemiseen. Kotimatkalla juutuin keskustelemaan erään paikallisen koiranomistajan kanssa koirista tämän koiran yritettyä saada minua leikkimään kanssaan, ja minähän olin enemmän kuin innoissani - 2,5 vuotiaan sekarotuisen lumirakastajan kanssa leekaaminen kun helpotti hieman ikävääni meidän vanhukaisen, Rockyn perään. Matkaa jatkaessani ihmettelin jälleen paikallisten asukkaiden ystävällisyyttä ja sosiaalisuutta. Kämpillä sen sijaan huomasin taas kielitaidon tärkeyden, kun totesin salin jälkeiseksi ruuaksi ostamani maitorahkan olevankin ranskankermaa. Loppuilta meneekin varmaan mukavan rauhallisesti kieltä kertaillessa, ja etsiessä reseptejä ranskankermalle. Miksi ihmeessä ranskankermaa edes löytyy 500g pakkauksissa? Seuraava viikko on vielä suunnitelmiltaan aika auki, paitsi että torstaina olisi tarkoitus mennä luistelemaan luisteluhalliin.


PS: Olitte reippaita, ja lähetitte lunta sitä pyytäessäni, mutta yhtäkään ruokalähetystä ei ole vielä tullut..... Ne on varmaankin hukkuneet postiin, tai ootte kirjoittaneet vahingossa minun osoitteen väärin, eikä ne siksi ole tulleet perille.... Tai sitten niiden toimituksessa vaan kestää vähän kauemmin. Ei se mitään. Minä maltan odottaa. Mutta tässä taas random-kuvia

Classy. Juho parka hämmentyi niin paljon alastomista naisista,
että ei tiennyt kuinka päin käden pitää olla kourittaessa.

Art. Dis is art. It is pretty. 

Näköjään linnutkin viihtyy meidän kampuksella, eivätkä
näyttäneet pahastuvan lumesta. Jos mulla ei
olis pahoja kokemuksia lintujen ruokkimisesta,
oisin varmaan käynyt jo ostamassa näille leipää.

Älkää antako perunalla otetun kuvan hämätä.
Toi Stadioni on oikeasti todella komea, varsinkin noin valaistuna.
De Grolsch Veste tulee varmaan tän puolivuotisen aikaan
aika tutuksi.