Day 11 - Arkisella tasolla tapahtuu A.K.A kuinka olin niin heikko, että rikoin viikkotaulutukseni heti alkavan viikon ensimmäisenä päivänä.....

Aion päivitellä viikottain, mutta tänään on ollut arkisella tasolla niin uskomattoman ei tapahtumarikkaan tapahtumarikas päivä, että rikon aikataulutustani ainakin vielä tämän kerran, ja laitan pelkän maanantai(eli turhanpäiväisen hajoilu -)poustin. Täällä menee selvästi aivan liian hyvin!

Maanantai lähti käyntiin enemmän kuin tukkoisesti. Aiempana iltana vielä suunnittelin kovasti herääväni puoli kuudelta ja käyväni aamulenkillä, ja laitoin hyvillä mielin jo ennen yhtätoista nukkumaan.  Seitsemän ja puolituntia yöunta, ain’t no thang! Jouduin kuitenkin lopulta nousemaan ylös, ja menemään muuttamaan tarkoitukselle toiselle puolelle huonetta jättämäni puhelimen herätystä vasta kahdeksaksi kellon ollessa kolme, johon mennessä en ollut vielä nukkunut silmäystäkään. Aamulla sängystä ylös kampeaminen oli tuskaa, ja suihkuun päästyäni silmät kunnolla auki saatuani tajusin, etten ollut suihkussa yksin – olin saanut ystäväkseni gargantuamaisen lukin, ja lähellä oli, ettei sydämeni pettänyt siinä ja silloin. Epämääräisen pidätellyn kiljunnan ja lähimmän käteen sattuneen esineen huitomisen jälkeen lukki kuitenkin päätyi tiensä päähän, ja sain jatkaa aamuaskareitani rauhassa.

Lupaavasta alusta huolimatta heti kämpästä ulos päästyäni päivä lähti rullaamaan. Ulkona oli satanut lunta, maa oli kauniin valkoinen ja ilma raikas, ja onnistuin jopa kerrankin oikeasti kiillottamaan suomikuvaa sen sijaan, että tahraisin sitä (kuten tavallisesti) tuomalla luennolle sisuja tarjolle. Odotuksieni vastaisesti kaikki pitivät niistä, ja hollannin opettaja jopa tuumasi, voisiko niitä tilata jostain! Hollantia opittiin jälleen hieman lisää, ja suuntasin luennon jälkeen hyvillä mielin kauppaan, joka oli virheliike. Luennolla meni hieman tavallista pidempään, joten päädyin kauppaan Hollantilaiseen lounasaikaan (12.30-14.30), ja paikka oli tupaten täynnä. Selviydyin ruuhkasta kuitenkin jotenkuten, ja pääsin jopa kämpille saakka ennenkuin ostoskassini päätti leväyttää kaikki ostokset lattialle. Ruuat kasattuani ja kaappiin heiteltyäni jäin odottamaan pakollista muuton jälkeistä tupatarkastusta.  Tarkastukseen ei mennyt kuin nelisen minuuttia, ja se olikin kokonaisuudessaan paljon vaivattomampi toimitus kuin luulin, kun kaiken lisäksi tarkastaja lupasi, että vessani uudelleen vallottaneista punamuurahaisista pääsee helposti myrkyillä eroon, ja että opiskelijayhdistys Acasa ottavat minuun yhteyttä asian suhteen lähiaikoina! Wat leuk!

Hollannin välikokeeseen lukiessani päätin kokeilla kokkailua uudemman kerran, toivoen kovasti, että tällä kertaa kokkaaminen sujuisi vaivattomammin kuin edellisenä päivänä. Arvata saattaa, ettei näin kuitenkaan käynyt. Kampuksen opiskelija-asunnoissa kaikki liedet ovat kaasuliesiä, joista itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta, ja kummallakin aiemmalla kokkailukerrallani paikalla on ollut muita, jotka ovat näyttäneet, kuinka kyseinen liesi lähtee päälle, ja molemmilla kerroilla se on varsin vaivattomasti ja loogisesti lähtenyt rullaamaan. No eihän se tietenkään itseltä sitten onnistunut. Yritin yhteensä yhdeksän kertaa saada kapistukseen eloa, pitäen välissä taukoja, etten vahingossa vapauta liikaa kaasua, joka sitten ottaa kerralla alleen. Kävin jopa lukemassa netistä kaasuhellan käyttöohjeita, mutta vaikka kovasti kaikkia ohjeita noudatin, ei hella syttynyt. Kaasuhanakin oli päällä, kuten kuului. Lopulta hellan syttymisen sijaan paloivat minulta hermot, ja vaihdoin terveellisen puoleksi tuoreaineksista tehdyn tomaattikeiton valmistuksen pakastepizzaan, koska fuck it, uuni lähti vaivattomammin päälle. Kuitenkin pizzaa kokkaillessani maisteriaan täällä lukeva vaihtarimme Antonio, kämppikseni Meksikosta, sattui paikalle, ja näytti kuinka hella laitetaan päälle. Ilmeisesti olin ollut vain liian malttamaton lieden kanssa aiemmin, vaikka olin tehnyt kaiken oikein. Thanks Ma tästä äkkipikaisuudesta! Antonio mainitsi ohjeidensa ohella, että aiheuttamani palohälytys oli huvittavin asia, mitä täällä kämpillä oli tapahtunut hänen puolitoistavuotisen asumisensa aikana. Hyvä että jonkun päivä siitä piristyi, itse kun menetin siinä järkytyksessä ainakin kolme vuotta odotetusta eliniästäni.

Mutta pizza on hyvää, ja hollanti rullaa jossakin määrin. Loppuilta taitaakin pyörähtää aika vaivattomasti kokeeseen lukiessa (vaikka äskenkin kyllä hairahduin opiskelujen äärestä opettelemaan kolmella pallolla jonglöömarisesta molemmilla käsillä vaihtamista kesken kaiken yhdellä kädellä kahden pallon jonglööramiseen, ja siitä takaisin, joka muuten onnistui suhteellisen vaivattomasti - eläköön kaapista löytyneet mandariinit, jotka mahdollistivat harjoittelun!), ja toivottavasti alkanutta päivää onnistuneemmin.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaihtariporukalla suoraan hollannin tunnin ja siellä suoritetun välikokeen jälkeen Hengeloon, vain seitsemän kilometrin päässä Enschedestä sijaitsevaan kaupunkiin, katsomaan, mitäs kaikkea hauskaa sieltä löytyy!

Olisin halunnut tehdä meidän katolle lumiukon, mutta lunta ei oo tarpeeksi. Tässä sitten sen sijaan syrän, jonka jätin kaikille kulkijoille piristykseksi koriskentälle. 

Nauttikaa siitä lumesta, suomalaiset! Nauttikaa! 

PS: ruokalähetyksiä otetaan vastaan osoitteeseen:

Witbreuksweg 379-202

7522 ZA ENSCHEDE

NETHERLANDS.

I shit you not. Food is good.