Day Ten - Hieno maa, tämä Hollanti!

Hollantia on opittu, paikkoja kierrelty, ja aiheutettu hämmennystä asumuksella!

Kirkkoaukiota baareineen, ja joulu-
valoineen (paikallisilla ei näytä olevan
kiire niiden poisottamisessa).

Tiistaina jatkettiin tosiaan illasta baareihin, ja kalja oli taas vaihteeksi hyvää ja ihmiset mukavia. Kuvia maisemistakin maltoin jonkin verran nappailla matkalla paikalle, mutta koska ne on otettu pimeän aikaan rakkalla perunallani, niin laatu on taas enemmän sitä poistoeräluokkaa.

Voilá! Outo mieli saa aikaan oudot
kokkaukset.

Keskiviikko meni joutuin opiskellessa, ja uskallauduin jopa ensikertaa asumuksella keittiöön kokkailemaankin. Tähän päivään mennessä olen nähnyt jo kaikki kämppikseni enemmän kuin vilaukselta, jonka varmistin tänään (sunnuntaina) hienolla kokkaustempullani, josta kerron lisää myöhemmin.

Omnom. Ehdin vaan syödä puolet,
ennen kuin maltoin napata kuvan.

 Torstaina saimme vihdoinkin yliopiston Sportcentrumin jäsenyyskortit, joilla pääsemme käyttämään hyväksi keskuksen kuntosalia, jumppia ja henkilökohtaista suosikkiani: paikan sisäuima-allasta. Samalla reissulla meidät laitettiin Zumbaamaan, ja täytyy sanoa, että Ozin Peltimiehelläkin olisi ollut liikkeissään enemmän sulavuutta kuin  minulla. Toisin kuin ryhmäliikuntatilaisuuksien Adele, eli Jussi, minä en saanut siitä mitään irti että erotun negatiivisella tavalla massasta. Positiivisena puolenahan tässä on kuitenkin se, että tästä ei voi kuin nousta..... Siksi lupasinkin mennä kokeilemaan uudemman kerran joku kerta. Tässä on kuitenkin se puoli vuotta vielä aikaa, että mikäs kiire tässä on... Mutta kivaa oli, ja jokatorstainen kalapuoti sportcentrumin ulkopuolella toimi mukavana pelastuksena sille, että sportcentrumista päästyämme koulun ruokala oli jo mennyt kiinni.

Perjantaina oli aika nollata, ja päätimmekin porukalla mennä keskustan pintaan Slovakialaisen vaihtarimme, Peterin,kämpille. Lähdimme lisäkseni ainoan kampuksella asuvan kieliryhmässä olevan vaihtarin, ruotsalaisen Andreaksen, kanssa seikkailemaan kohti Peterin kämppää, ja löysimmekin paikalle seitsemäksi. Meidän oli kuitenkin ennen perjantai-illan viettoon pääsemistämme päästävä kauppaan, joka toisin kuin Suomessa on täällä aina tietynlainen haaste. Hollannissa kauppoja ei ole jokaisella nurkalla, toisin kuin Suomessa. Tämän lisäksi kaupat ovat tavallisesti sunnuntaisin kiinni, ja aukioloajat arkisinkin ovat vain seitsemään asti. Kaikki tavalliset kaupat olivat siis ehtineet jo sulkeutua, mutta onneksi saksan lapsi, Lidl, oli auki myöhempään ja "lyhyen" matkan käveltyämme, kaksi kertaa eksyttämme, löysimmekin Peterin kämpiltä noin kilometrin päässä sijaitsevan Lidlin luo, ja kauppareissusta rikastunena suuntasimme takaisin Peterin kämpille.

Slovakiassa on tapana, että jos luvataan aloituspaikka, paikalla on oltava myös ruokaa tarjolla, ja sitähän oli - Peter oli tuonut Slovakiasta erilaisia juustoherkkuja (jotka ovat heillä kuulemma yleisiä), tehnyt voileipiä, ja yleisesti järkännyt muuta naposteltavaa, suolaista ja makeaa tarjolle. Samassa talossa asuvat Espanjalaiset vaihtarit Silvia ja Alberto taas olivat tuoneet Espanjasta paikallisia herkkuja, mm. Serranon kinkkua. Syötyämme ja juotuamme itsemme mukaviksi lähdimme kirkkoaukiolle, suuntanamme Paddy's ja sen tanssilattia. Meno oli loistava, tanssittua tuli lähes huomaamattaan pari tuntia, mutta paikan tullessa yhä enemmän täyteen ja kellon siirtyessä kahden paremmalle puolelle päätimme lähteä Andreaksen kanssa  etenemään. Hauska homma nimittäin hollantilaisesta liikenteestä on se, ettei täällä kulje yöbusseja, joten edessämme oli n. 4-5 km kävely takaisin kämpille. Kämpille päästyäni, jalat rakoista arkana tuumailin taas vaihteeksi, kuinka hieno keksintö pyörä onkaan.

Kampuksella on paljon pieniä vesistöjä
siellä täällä. Huvittavinta on nähdä
ihmisiä ongimassa näissä,
ja kyllä, heillä ON tapana onkia näissä.

Lauantai oli lepopäivä. Kovasti olin vielä illalla menossa aamulla salille, mutta olo aamulla kehotti jäämään sängyn pohjalle katsomaan sarjoja ja nesteyttämään. Olon parannuttua lähdin kuitenkin lenkille, joka muuttui pikaisesti kävelyksi kauniin kelin ja maisemien ihailun vuoksi. Olollahan ei tietenkään enää ollut mitään tekemistä tämän päätöksen kanssa. Kävely kampusalueella johdatti minut kampuskauppaan jossa jälleen pääsin yllättymään siitä, kuinka ystävällisiä ja mukavia ihmisiä hollantilaiset oikein ovatkaan - kassalle päästyäni kassatäti ilmoitti minulle, etteivät he voi vastaanottaa yli 20 euron seteleitä alle 10 euron ostoksista, joka sattui olemaan ainoa käteiseni, eikä korttini kelvannut lukijalle. Jonossa minun takanani ollut poika ilmoitti heti, että hän voi maksaa. Olin täysin ymmälläni, ja sanoinkin pojalle ylistävät kiitokseni, ja kysyin, kuinka voin maksaa takaisin, johon poika vain tuumasi, että tämä oli hänen lauantailahjansa minulle, ennen kuin hän käveli kaupasta pois. Hollanti on hieno maa.

Tänään, Sunnuntaina, nukuin kevyesti sitten kolmeen, saaden alleni n. 13h unta. Hetken unesta sekaisin ollutta päätäni selviteltyäni suuntasin kohti keittiötä, ja kokkaustalkoota. Ruuaksi kaavailin jauhelihapihvejä wasabisoijapaprikapeitteellä, ja tartuinkin heti tuumasta toimeen. Sanotaanko sitten vaan, etten tiedä, missä meni mönkään, mutta jossain vaiheessa kokkailuni onnistui aiheuttamaan palohälytyksen (turvallisuustarkastaja Heini paloturvallisuustesteineen iskee jälleen!), ja hälyttimien jumalaton ääni ajoi kaikki kämppikseni, plus muut talossa asuvat henkilöt ulos huoneistaan. Muutaman ikkunanavailuoperaation ja hälyttimen tuulettamisoperaation jälkeen huuto saatiin hiljenemään, ja palasin naama punaisena takaisin kokkailujeni pariin. Näinpäs kuitenkin samalla viimeiset kämppikseni, joita en ollut aiemmin nähnyt, joten voitto sinänsä.... Vastaavaa oli kuulemma käynyt useasti aiemminkin, mutta tämä oli vasta toinen kertani kunnolla keittiössä, ja heti sain aikaan palohälytyksen? Jeap. Sounds about right. Mutta hei, ruoka oli hyvää, mikään ei palanut, vaikka palohälytin antoikin niin ymmärtää, ja nyt on 6/6 kämppiksistä nähty, joten päivä oli enemmän kuin success!

Jatkossa yritän ehkä hölmöillä hieman vähemmän, ja päivittellä blogiani säännöllisemmin. Alankin varmaan jatkossa päivittelemään tänne aina yhden viikon kerrallaan näin sunnuntaisin.

Lisää kuvia!

Aurinkoista.  Vasemmalla futiskenttä, joita löytyy
kampuksen alueelta paljon.

Koripallokenttien, rantalentiskentän ja baseball kentän ohi menevä polku.
Punainen rakennus on opiskelija-asuntola, jossa asuu uusi
arkielämän sankarini - jätkä on asunut kämpässään jo viikon,
eikä ole vielä edes laittanut verhoja, plus kaikki hänen kamansa ovat
edelleen laatikossa. Pakostakin sisäinen Taalasmaani pakottaa
kurkkaamaan aina, mikä tilanne pojulla on muuton suhteen menossa.

Vrijhof, juoksurata ja Hogekamp. 

Kirkkoaukion kirkko.

Keskutan teatterin kohdalla matkalla baareihin.

Ei mitään huolta, täällä edustetaan näin hienosti Suomea!
Maamme maine on taattu! (Mutta kaikessa vakavuudessaan,
ei mitään hätää - Juho paikkaa kaikki Suomikuvalle aiheuttamani kolhut).