tiistai 26. helmikuuta 2013

Week 7 - Destination: Berlin.

Seitsemännen viikon alkuviikon kouluhommien ja muiden reippailujen jälkeen oli aika ponkaista irti arjesta, kohteena Saksa, Berliini. Matkaan ampaistiin kuuden hengen voimin, ja ruotsia matkalle edustamaan lähtivät Andreas, Sjoerd ja Cecilia, sekä Suomea itseni lisäksi Joni ja kämppikseni Vili.

BERLIINI:

Kyyditykset:

Suunnittelimme ensin lähtevämme matkaan autolla, mutta nykyiset polttoainehinnat ja se tosiasia, ettei meillä kellään ole Alankomaalaista ajokorttia olisivat vaikeuttaneet asiointia sen verran paljon, ettei autoilemalla mahdollisesti saadut parin euron säästöt per nessu olisi helpottaneet kenenkään elämää niin huomattavasti. Sen sijaan hyödynsimme Saksan rautatieyhtiöiden ryhmäalennuksia, ja saimmekin edestakaiset liput hintaan 95€/henkilö, eikä matkoihin kulunut kuin nelisen tuntia suuntaansa. Saksan puolelta lippuja hankittaessa on hyvä muistaa, että ostaessa niitä Alankomaiden puolelta tulisi niillä olla viikon postitusmahdollisuus - koska itse emme olleet viikkoa aikaisessa lippuja ostamassa jouduimme poikkeamaan Saksan puoleisella asemalla ne noukkimassa matkaan.

Junalla kuljettaessa on myös aina muistettava, että on hyvä olla paikalla ajoissa - meidän torstaiaamuna saapuessamme Hengelon asemalle odotti meitä taululla vastassa junamme kohdalla mukavat kaksi sanaa "Rijdt niet", tarkoittaen, ettei junamme Berliiniin kulje. Onneksemme Sjoerd on puoleksi alankomaalainen, joten hollanti sujuu häneltä ongelmitta, ja saimme selville vaihtoehtoisen kulkureitin jolla pääsimme yhdellä vaihdolla Berliiniin. Jos emme olisi olleet paikalla lähes puolituntia etuajassa emme olisi ehtineet vaihtoehtoiseen kuljetukseemme, ja olisimme olleet paikalla Berliinissä yli neljä tuntia suunniteltua myöhässä.

Paikalla Berliinissä kannattaa hyödyntää lähijunaliikenteen päivälippua - sellaisen kun saa rapealla kolmella eurolla, maksaa se hetkessä itsensä takaisin. Toinen toimiva vaihtoehto on käveleminen, mutta pyörällä seikkailemista paikallisella tasolla en voisi suositella.

MAJOITUS:

Berliiniin mentäessä on hyvä muistaa yksi asia - idässä on halvempaa. Sen vuoksi mekin suuntasimme suoraan idän puolelle paikalle päästyämme, jossa meitä odotti varaamamme hostelli Pegasus. Kuuden hengen huoneelle kun tuli hintaa vain 8€/henk/yö ja respassa oli mahdollista käyttää ilmaista wifiä ei hinta-laatu -suhde olisi voinut mennä yhtään paremmin - paikka kun oli kaiken lisäksi yksi parhaista hostelleista, johon tähän päivään mennessä olen yöpynyt.

Hostellilta oli parin kilsan matka keskustaan, mutta yökerhot ja ravintolat löytyivät lähempänä hostellia kuin keskustaa, joten olimme kunnon pelipaikoilla. Aamuinen ruokapuolikin hoitui sillä, että hostellista sai aamupalan hintaan 5,90, johon sisältyi niin paljon syömistä kuin halusi, ja jo pelkästään neljän aamupalakahvikupposen jälkeen aamupala oli maksanut itse itsensä takaisin, puhumattakaan muusta ruuanpuolesta.

NÄHTÄVYYDET:

Berliinissä riittää historiansa vuoksi paljon nähtävyyksiä. Vaikka kaupunki pommitettiinkin lähes täysin maan tasalle toisen maailmansodan lopputuoksinnoissa, löytyi nykyisen kaupungin keskeltä myös vanhempiakin rakennuksia, puhumattakaan niistä maamerkeistä, jotka rakennettiin itä- ja länsi-Berliinin aikaan.

TV-torni:


368m korkea torni ei ole mikään pieni rakennelma.
Itä-Berliiniläisten vuosina 65-69 rakentama tv-torni venäläisten uutislähetysten kaappaamiseen on näyttävä maamerkki vielä nykyäänkin - sen näkeekin lähes mistä tahansa puolelta Berliiniä, ja toimii hyvin maamerkkinä suunnistaessa paikalta toiseen. Huipulta löytyy kaikenlisäksi ravintola, jos haluaa ruokailla ihastellessaan Berliinin maisemia, ja yksittäisiä vierailujakin huipulle voi tehdä. Koska TV-torni on niin näyttävä kuin se on, toimii se kunnon turistirysänä, ja huipulle noususta veloitetaankin n. 15 euroa, johon hintaan saat 20 minuuttia jonotettuasi ihastella maisemia kymmenisen minuuttia. Meidän opiskelijabudjetillamme päätimme suosiolla jättää tämän kohteen väliin, mitäs nyt kiertelimme ulkopuolella, ja kävimme sisällä tarkastelemassa menon.

Pariisiaukio:

Pariisiaukio ei ollut alkuperäiseltä nimeltään pariisiaukio, vaan se toimii hyvänä esimerkkinä saksalaisten kyseenalaisesta huumorintajusta. Aukio johti ennen kuninkaanlinnalle, ja sen kaarea koristava patsas nimettiin rauhan jumalattaren mukaan, jotta Berliinissä olisi aina rauha. Kun Napoleonin joukot kuitenkin marssivat 1814 paikalle ja miehittivät kaupungin, oli Berliinistä rauha kaukana. Patsas vietiin muiden Berliiniläisten arvotavaroiden joukossa Pariisiin, josta eräät Berliiniläiset myöhemmin sen jälleen löysivät, ja marssituttivat takaisin omalle paikalleen kaaren päälle, jolloin se nimettiin uudelleen voiton Jumalattaren mukaan, ja aukio nimettiin Pariisin Aukioksi, jotta Berliiniläisillä olisi aina voitto Pariisilaisten yllä, toisin sanoen voitto pariisilaisita.





Berliininmuuri -museo ja Checkpoint Charlie -museo:

Nämä molemmat nähtävyydet ovat ennemminkin turistien rahastusta, kuin historialliselta arvoltaan merkityksellisiä kohteita - enemmän Berliinin muurista saa irti seikkaillessaan ympäri Berliiniä tarkkaillen maahan merkittyjä Berliininmuurin rajoja, ja satunnaisesti vielä pystyssä olevia muurin palasia. Checkpoint Charlie museokin on täysin uudelleen luotu, eikä paikalla ole mitään alkuperäisestä Checkpoint Charliesta - kulkuaukko, sitä vartiova jenkkisotilas, ja jopa kulkuväylälle johtava merkki ovat kaikki jäljennöksiä alkuperäisestä, ja hyvä jos jenkkisotilaaksi pukeutunut mies edes puhuu englantia. Jos jotakin, Checkpoint Charlie on ainakin alkuperäisellä kohdallaan, ja paikan ohi on hyvä kävellä, olihan se yksi merkittävimpiä paikkoja Berliinin muurin ollessa vielä pystyssä. Lisäksi pihalla on mukavasti katutaidetta näytillä, joita on hyvä ihastella, kunhan muistaa varoa paikalla seikkailevia taskuvarkaita.



Muistomerkin lomassa.
Holokaustin muistomerkki:

Kaikki tietävät miltä tämä paikka näyttää, eikä se kuvasta nähtynä ole vaikuttava. Jopa ensisilmäykseltä paikanpäälläkin merkki tuntuu hieman ontolta. Mutta kävellessään hetken aikaa muistomerkin lomassa sen todellisen luonteen pystyy vasta tuntemaan. Se, millaisen valaistuksen minä muistomerkissä koin, jätän kertomatta, koska muistomerkin luojan omin sanoin "merkille ei ole olemassa yhtä absoluuttista tulkintaa - kaikki kokevat sen omalla tavallaan. Sen sijaan, että minä kertoisin, mitä teos kuvastaa, käy sinä hetken aikaa kävelemässä sen lomassa, ja tule sinä kertomaan se  minulle". Suosittelen kuitenkin kaikille Berliinissä vierailijoille, että varaavat lomastaan hetken aikaa käydäkseen muistomerkillä.





Oikealla puolella näkyvän valotolpan alla on Hitlerin
bunkkerihuone, jonne hän kuoli. Paikkaa ei kuitenkaan
ole mitenkään merkitty, jottei paikasta tulisi
natsien pyhiinvaelluspaikka.
Hitlerin kuolinpaikka:

On nykyisin autoparkki. Kyllä. Yhden tunnetuimman ihmiskuntaa vastaan rikkoneen rikollisen kuolinpaikka on nykyisin pelkkä autoparkki, ja kaikessa arkeudessaan niin tavallisen arkisen näköinen paikka, että on vaikea uskoa, että nykyisen autoparkin ja sen viereisten asuinrakennustan alla lepää edelleen Hitlerin joukkojen bunkkeri, jossa Hitler lopulta myrkytti itsensä ja vaimonsa, ja ampui itsensä kuollakseen kuin sotilas. Venäjän joukkojen tullessa paikalle bunkkeri yritettiin tuhota useaan eri otteeseen, mutta pomminkestäväksi rakennettua bunkkeria on huono lähteä pommeilla tasaamaan. Pommien pettäessä bunkkeri kuitenkin muurattiin umpeen, koska se oli mahdotonta siirtää pois paikalta, joten se lepää nykyisinkin kummittelevana muistona toisesta maailman sodasta - sitä ei näe päälle päin missään muodossa, mutta kaikki paikalla asuvat tietävät, missä se on - saavuttamattomissa, tuhoamattomissa, mutta kuitenkin olemassa.

Verovirasto:

Miksi verovirasto kuuluu nähtävyyksien listoille? Koska kyseinen paikka on natsiarkkitehtuurin tulos, joka toimi aikanaan Hitlerin joukkojen tukikohtana, ja myöhemmin Itäberliinin hallinnon tukikohtana. Tuntuu, että saksalaisten kyseenalaisella huumorilla oli tässäkin asiassa näppinsä pelissä, kun he päättivät kahden suuren pelottavan mahdin sorruttua tehdä talosta tukikohdan nykyisten berliiniläisten painajaisia aiheuttavalle toimielimelle, ja sijoittaa verovirastonsa rakennukseen.









Yksi East Side Galleryn tunnetuimmista teoksista.
Eastside Gallery:

Vain n. 500 metrin päässä hostellistamme sijaitsi Eastside Gallery, jäännökset Berliinin muurista, joka oli muutettu katutaide Galleriaksi. Kokonaispituudeksi Gallerialle tulee n. 1,3 km, ja se koostuu kokonaisuudessaan hieman yli sadasta taideteoksesta. Eastide Gallery on näyttävä, vaikkakin erikoinen osa historiallista Berliiniä, ja onkin aika "tuore" osa sen historiaa - Galleria kun luotiin vasta 1990. East Side Gallery on kuitenkin kansainvälinen vapauden muistomerkki, joten vaikka "katutaiteen katsominen" tuntuisikin merkityksettömältä, on ESG yksi maailman pisimpiaikaisista säilyneistä ulkotaidenäyttelyistä, ja ehdottomasti Berliinin vierailijan TO-DO -listalla.

Eläintarha:

Oma reissumme eläintarhaan oli yllätys itsellemmekin. Olimme viettäneen toisen päivämme Berliinissä kierrellen katsomassa suurimpia nähtävyyksiä, ja päätimme lauantaina ottaa hieman rennommin, ja mennä puistoon, jossa olimme nähneet jo junamatkallamme jonkin suuren enkeliteosternin. Kuitenkin oikealle juna-asemalle päästyämme huomasimme, että heti junasta ulos astuttuamme oli meitä vastassa suuri ZOO-kyltti. Vielä kun Berliinin oli vallannut loskasade, ja pakkanen, ei puistossa kävely enää tuntunutkaan lähellekään niin hyvältä vaihtoehdolta, ja Lauralta saamani kehut paikasta sementöivät päätöksemme, ja suuntasimmekin katsastamaan, millaisia kaveruksia paikalta löytyy. Lippu opiskelijoille oli 10€ ilman aquariumia, ja 15€ sen kanssa. Aikuisille, ja näiden kahden muodon väliinputoajille hinta olikin jo vähän kalliimpi, mutta kalliimmillaan liput olivat n. 28€ joten ei niinkään kallista. Vuoden aika kuitenkin hieman söi kokemusta, kun osa etelän eläimistä olivat luontaisesti sisällä, joten kaikkia eläimiä ei edes nähnyt, ja osa joutuivat majailemaan talven ajan kolkoissa sisätiloissa. Kuitenkin ne eläimet, jotka eivät kylmästä laittaneet pahakseen, näyttivät viihtyvän, ja eläimillä olikin paljon elintilaa - norpat jopa innostuivat näyttämään meille altaassaan pari temppua. Vaikka en itse hirveänä välitä siitä, että eläimiä on sullottu häkkiin ja näytölle, oli tämä eläintarha avara, ja mukavan oloinen eläimienkin kannalta, ja kiinnostava yleisesti, ja ihan varteen otettava matkakohde paikan päällä olijoille.


RAVINTOLAT:

Bagel, omnomnom.
Jos Berliinissä haluaa syödä saksalaisittain, ei edessä ole helppo tehtävä - Berliiniläisten (ja saksalaisten yleisestikin) asenne maataan kohtaan on, että maastaan ei olla ylpeä - kansainvälisyys on kauniimpaa. Berliinin ravintolakaduilta löytyy etnisiä ravintoloita vaikka kuinka paljon, mutta paikallista ruokaa valmistavia ravintoloita onkin hieman vaikemapi löytää. Etenkin, kuin viimeinkin jonkinlaisen paikallisen ravintolan löydettyään näiden erikoisuus on tavallisesti Wiener Schnitzel, eli meillä päin tavallisemmin tutuksi tullut Wienin leike. Joten jos haluaa kokea osan paikallista ruokakulttuuria, helpommalla pääsee, kun ostaa joltain pikaruokakojulta currywurstia, ja sen sijaan herkuttelee kansainvälisesti Berliinin ravintolakaduilla. Lounasaikaan kun pizzeriassa saattaa saada salaatin, pizzan, ruokajuoman ja kahvin kahdeksaan euroon, ja illalla Intilaista ja Sushia halpoihin menuhintoihin. Me kuitenkin päädyimme käymään ravintolakadulla Lounge-tyyppisessä paikallisessa ravintolassa, koska ruotsalaiset reissaajamme eivät olleet yhtä tuttuja Wienin leikkeen kanssa, kuin me suomalaiset, ja vaikka paikka oli selvästi kalliimpi, kuin kansainvälisen keittiön paikat, saimme kaikki annokset ja ruokajuomamme n. 18€, joka ei ollut paha, kun oma annokseni oli Barbeque-lautanen kuudella eri lihalla, ja ruokajuomana toimi 0,5l tuoppi tummaa saksalaista olutta. Wienerschnitzelin sai ravintoloista n. 13€ keskihinnalla, eikä se ollut kovin paljon kummoisempaa kuin suomalaisella ABC:llä, joten suosittelen ehdottomasti ennemminkin Wurst-vaihtoehdon hyödyntämistä.



YÖELÄMÄ:

Matrix:


Eastside on täynnä yöelämää, josta meille tutuimmaksi tuli Matrix. Seitsemästä tanssilattiasta koostuva baari oli täysin maanalla, ja paikassa oli viikonpäivän ja asiakasmäärän mukaan aina erit puolet auki. Kävimme paikanpäällä niin torstaina kuin perjantainakin, mutta tuntui, kun olisimme olleet eri klubilla - sisäänkäyntikin kun oli eri perjantaina. Musiikkina päälattialla soi sopiva sekoitus uusinta uutta, ja kaivattua vanhempaa tuotantoa, ja DJ soitti sopivan verran jokaista kappaletta, jolloin musiikki vaihtui hieman yli minuutin välein. Toisella lattialla soi enemmän Flow-henkistä bassojytkettä, ja kolmannella puolella uudempaa musiikkia, mutta enemmän hengailutarkoitukseen suunnattuna. Hinnat paikalla olivat kohdallaan, kun kallein shotti oli vain viittä euroa, ja kaljaakin sai kolmisen euron hinnalla. Meno tanssilattialla oli kuitenkin niin hyvä, että vasta kun jalkoja alkoi tanssimisesta pakottaa tajusi tanssineensa lähes kolmisen tuntia putkeen, ja kelloon vilkaistuaan tajuta, ettei paikallisilla ole valomerkkiä - usempana iltana kun havahtui siihen, että kello oli jo yli neljän. Keski-ikä paikallisilla tanssilattioilla kuitenkin on todella alhainen, ja joukkomme vanhimmat 25-vuotiaat vaikuttivat melkeinpä paikan vanhimmilta. Sisäänpääsy+narikka paikalle olivat yhteensä 7€, ja olikin yksi reissumme halvimmista baareista, ja omasta mielestäni, paras.

Watergate:

Watergate baari oli hieman erilainen kokemus - siinä, missä Matrix oli ollut parempi versio suomesta tutuksi tulleesta yöelämästä, oli Watergate jotain aivan muuta - kahteen kerrokseen levittäytynyt joenvarsiklubi kun otti sisään vain satunnaisen osan sisääntulijoista, ja jos pokea ei miellyttänyt seurueen puvustus, tai hänen mielestään paikalla oli liikaa miehiä, osoitti hän seurueelle etteivät he olleet tervetulleet. Kokeilimme ensimmäisen kerran sisälle paikalle perjantaina, mutta silloin seurueessa, jonka mukaan liittouduimme, sattui olemaan yksi alle 21-vuotias, joka oli baariin ikärajana, jolloin poke tyrmäsi koko seurueemme sisäänpääsyn.  Kuitenkin lauantaina sisään päästyämme olin onnellinen, että vietimme perjantain Watergaten sijaan Matrixissa - Watergatessa kaikki musiikki oli enemmän Flow-tyyppistä bassojytkettä, ja kaikki paikallaolijat tanssivat täysin sen henkisesti. Ovella vastassa ollut "ei valokuvia" -kylttikin selittyi sillä, kun vessaan mennessään näki valkoisen jauheen vaihtavan omistajaa. Vaikka huumekulttuuri suurkaupunkien yöelämässä onkin aika tunnettu, en kuitenkaan arvannut, että se olisi noinkin selkeästi esillä. Kunhan paikalla muisti olla hyväksymättä juomia tuntemattomilta, ja pitää laukustaan huolta klubilla viihtyi ja siellä tulikin tanssittua aamuhämärään saakka. Hinta-laatu -suhteeltaan paikka kuitenkin oli paljon kivuliaampi kuin Matrix, kun sisään sai maksaa 15€, ja narikasta vielä 2€.

Berghain:

Berghain oli edullisempi ja hankammin sisäänpäästävä versio Watergatesta - tai ennemminkin toisin päin, eli Watergate oli kalliimpi, mutta helpommin sisäänpäästävä versio Berghainissa. Paikka kun on tilastoissa maailman 13. paras klubi tällä hetkellä, ja sisään pääseminen onkin jo sitten vaikeampi temppu. Paikalle mennessään ei saa olla liian fiinisti pukeutunut - kaikki villakangastakkiset käännytetään heti ovelta. Jonossa ei saa kuitenkaan liikaa erottua joukosta - portsarille ON puhuttava saksaa, ja vain kahden henen tai pienemmät ryhmät pääsevät sisään, joten meidänkin oli yritettävä ujuttautua pienimmissä porukoissa sisälle. Jonossa ei kannata jutella muille, tai mitenkään herättää huomiota. Vihdoinkin, jos sisälle pääsee, joutuu sisäänpääsyä varten maksamaan 12€ ja narikasta muutaman euron lisää. Ja paikalla on sama kielto voimassa, kuin Watergatella, ja vieläpä samasta syystä - toisin kuin Watergatella, Berghainiin ei täytynyt edes odottaa pääsevänsä sisään ennen kuin ensimmäiset pillerinpyörittäjät yrittivät päästä tekemään kauppaa. Tämäkään ei ole kuitenkaan ongelma, kunhan muistaa, ettei Berliinissä kannata missään vaiheessa liikkua yksin. Perjantaina kokeilimme sisään Berghainiin kolmessa tiimissä - ensimmäisenä sisään yrittivät Joni ja Sjoerd, hieman heidän jälkeensä jonossa olivat Andreas ja Cecilia, ja viimeisenä minä ja Vili. Joni ja Sjoerd käännytettiin heti ovelta, ennen kuin Sjoerd ehti edes koettaa saksan puhumista pokeille, mutta Andreas ja Cecilia, jotka olivat jonossa heti heidän perässään, eivät viitsineet livahtaa jonosta pois, varsinkin, kun poke antoi ymmärtää, että he pääsevät sisään. Minä ja Vili kuitenkin poistuimme jonosta heti poikien pompattua, ja niin jakauduimme kahteen eri tiimiin - team Matrix ja team Berghain. Molemmilla joukoilla oli hyvä ilta, ja Cessi tulikin kämpille vasta seitsemän aikaan aamulla - Berghainissa kun vedetään aamun alkaessa sarastaan verhot alas, jotta klubeilijoita ei häiritsisi uuden auringon nousu, ja paikka onkin putkeen 48 tuntia auki. Cecilia ja Andreas molemmat kehuivat paikan, mutta itselläni jäi heidän kuvailuistaan sellainen fiilis, ettei Beghain ollut minun maulleni sopiva paikka, joten en mennyt enää edes myöhemmin koettamaan josko pääsisin sisään. Toisaalta hieman harmittaa, etten kokeillut, olisihan se ollut hienoa sanoa käyneensä maailman 13. parhaassa klubissa. Joten, jos olet maisemissa, ja jaksat jonottaa, etkä ole pukeutunut liian fiinisti ja puhut saksaa, niin ole hyvä ja käy kaikin mokomin koettamassa!



Berliini on kaiken kaikkiaan kiinnostava ja kaunis kaupunki: se on outo sekoitus uutta ja vanhaa, kun pommituksesta selvinneiden rakennusten keskelle on rakennettu uutta, vanhoja entisöity, ja yhä uudempaa ja modernimpaa rakennusta nousee jatkuvasti vanhojen raatojen joukkoon/tilalle. Berliini onkin vastakohtien kaupunki, jonka makuun pääsee vasta, kun paikan päällä itse on. Suosittelen ehdottomasti kaikille. Reissuista on kuitenkin hyvä varata itselleen hieman palautumisaikaa, kun unisaldoksi kolmelta yöltä tuli n. 10h, jonka johdosta nukuinkin sitten sunnuntai-maanantai välisenä yönä n. 14,5h putkeen. Mutta kyllä uni maittoi!

Brittiläinen berliiniläisemme Rob.


Jos Berliiniin menee, kannattaa ottaa rohkeasti osaa "ilmaiselle" kaupunkiesittelylle. Esittelijät ovat Berliinille tavanomaisia opiskelijataiteilijasieluja, jotka saavat palkkansa sen mukaan, miten hyvin asiakkaat kierroksen lopussa päättävät antaa hänelle tippiä. Vaikka olimme paikalla vain puolikierrosta, koska loppupään matkakohteet olivat meille jo aiemmalta päivältä tuttuja, tuli meillä lähes huono mieli kun emme saaneet käteistä riittävästi kasaan tipataksemme hänelle enempää kuin 5€ per henkilö. Vaikka ryhmämme muodostui suurimmassa osin opiskelijoista ja muusta nuorisosta, oli mukana myös vanhempaakin kiertelijää, joten vaikket olisikaan enää opsikelijaiässä, suosittelen ehdottomasti tätä tutustumiskierrosta.







JENNA-EDITION!
Käytiin Saksassa Berliinissä, neljä päivää, kolme yötä. Joka ilta klubeiltiin, oli huikeat, mutta erilaiset klubit. Ruoka oli hyvää, mutta oli hankala löytää saksalaista raflaa, kaikki oli jotain kiinalaista, intialaista, japanilaista etc. Eläintarha oli huikea. Yhteensä tuli nukuttua vaan joku 10h reissussa, koska paikallisilla ei ole valomerkkejä baareissa. Historiallisestikin tosi kiinnostava paikka.


Ja kuvia:

Berliner Mauer.

Reippaina kävellen hostellille Berliinin muurin jäännöksiä seuraillen.

ESG-taidetta

ESG -taidetta.
ESG-taidetta
ESG.

Berliinin kallein hotelli. Sisäänkäynnin yläpuolella hotellin
kallein huone, jossa on yöpynyt mm. Charlie Chaplin,
Einstein, ja Michael Jackson. Kyseisen huoneen parveke onkin tunnettu
Michael Jakcsonin vauvan roikuttamisesta.


Ei ihan riittänyt ostosreissubudjetti tähän kaunokaiseen.
Loistava hostelli, heikko englanti.
Berliinissä oli grafitteja kaikkialla - jopa junissa.


Salaatti+pizza+ruokajuoma+kahvi 8€. Not bad.

Berliinin pääasema

Viimeinen näkymä ennen kuin juna lähti Alankomaiden suuntaan.














Huh huh. Ei muuta kuin ensi viikkoon!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti